Kun elämä on sitä mitä sen toivoo olevan
Tuon otsikon jälkeen voikin mennä pöydän alle ja odotella niitä järkäleen kokoisia kiviä, jotka kohtalo tiputtaa päälleni. Siitäkin huolimatta aion sanoa sen: olen onnellinen, tyytyväinen ja iloinen tänä sunnuntai-iltana.
Menin Flow’hun. Seuralaiset olivat kivoja (niin fyysiset kuin virtuaalisetkin) ja tunnelma ihana. Hieman siellä on jo liikaa niitä ”muita”, mutta päätin toivottaa heidät tervetulleeksi. Huomasin taas kerran nauttivani ihan eri keikoista, kuin mitä olin luullut meneväni kuuntelemaan.
Niitä hetkiä elämässä, kun istuu sunnuntaina Balloon 360 stagella, aurinko paistaa, musiikki on hyvää ja joit juuri hyvän kahvin ja sen söit sen kanssa maailman parhaan red velvet cup caken. Ja kaverilta tulee viesti ”Kohta siellä!”.
Piti meikkailla vähän junassa. Unohdin meikit kotiin, kun tuli vähän kiire. Sitten astelen alueelle ja huomaan Yellow Tailin kojun, jossa tehdään pikameikkejä. Vau. Olin niin nätti.
Mutta se oli viime viikolla..
Tänä viikonloppuna minulla oli ihania ystäviä Oulusta kylässä pienten tytärtensä kanssa. Ne on niin söpöjä. Pikkuiset majoittautuivat makkarissa mun kanssa ja kunnon tätinä heräilin yöllä silittelemään äidin perään itkevää pikkuista. Se on rakkautta se, olla täti.
Ja ystävyys, kun se kestää. Me kasvetaan ja kehitytään. Silti minä saan olla minä ja rakastettu. Ja rakastan takaisin. Siitä yhdessäolosta saa sielullisesti ravintoa.
Hengailu kaupungilla, kahvilla käynti, uudet paikat ja oleilu ja sieltä täältä mukaan piipahtavat tutut. Kivaa. Sain taas hyvää kahvia ja marjakorileivoksen, joka on juuri sellainen kuin leivoksen kuuluu ollakin.
Näin myös ensimmäistä kertaa Hotel Katajanokan, joka on perustettu Skattan vanhaan vankilaan. Ihan mieletön paikka. Todella hyvin toteutettu ja sisustettu. Tänne sijoittautuisin ehdottomasti hotelliin, jos tulisin Helsinkiin ilman majapaikkaa. Vau mikä paikka!
Ja illalla, kun pieni perhe suuntasi toiseksi yöksi hotelliinsa, minä olin treffeillä. Käytiin katsomassa Torikortteleiden katujuhlaa. Rumaa pissaava poika patsasta Kauppatorilla. Noustiin taivaisiin Finnair Sky Wheelin kyydissä (miksi siellä on siniset ikkunat???) ja sen jälkeen istuskeltiin Allas-pop-up terassilla ihailemassa merimaisemia, lasissani oli hentoa roseeta.
Kun tuli kylmä, mentin takaisin Bockin pihalle. Siellä oli valaistu puu keskellä pihaa, Street Gastron ruokakoju ja tyttö joka löysi harvinaisen istumapaikan meille molemmille. Siellä istuttiin sitten valaistun puun alla ja jaettiin herkkuleipä. Käytiin vielä yksillä Bryggerissä, kunnes eräs väsynyt tyttönen halusi kotiin.
Tänäänkin on ollut kivaa, loikoilin aamukahvilla parvekkeella muutaman tunnin, sain ihan luvan kanssa syödä suklaata aamupalaksi. Kun kahvi loppui, keitin teetä. Tutkittiin kasvit ja minun tomaanttiin oli tullut lisää pikku tomaatinalkuja. (kyllä, olen röyhkeästi ominut toisen tomaatin, minusta ne miljoona chili/paprikakasvia joiden satoa en voi edes maistella, riittävät herralle).
Iltapäivällä kotona oli kerrankin ruokaa (koska tein sitä eilen kyläilijöille ja sitä jäi vähän). Söin, vajutin masun ja lähdin pyöräilemään. Tarkoitus oli tehdä noin 12 km retki Oulunkylään, mutta olin mennyt jotain maisemareittiä 3 kilsaa ylimääräistä. Olin laittanut Sports Trackerin päälle, joten ette joudu ihailemaan miljoonaa kuvaa Vantaajoen varrelta, kypsymässä olevaa viljaa ja kauniita taloja. Vähän yli puolivälissä meinasi iskeä epätoivo, luulin että olisin ollut jo kehä I luona, mutta olinkin vasta Tammiston kohdilla. Selvisin kuitenkin voittajana perille. Kotiin tulin pyörän kanssa junassa, olisi ollut turhan rankkaa pyöräillä pimeällä vielä takaisin kotiin. Ja sitä paitsi unohduin taas juttelemaan, kunnes äkkiä kello olikin jo puoli kymmenen ja huomenna työpäivä.
Tällaista tämä on, pieniä juttuja, mutta niin hyviä tyyppejä, että elämä on ihan onnellista <3