Kun ihminen ei saa urheilla…

Kävin tänään lääkärillä, kun olkapää on oikutellut noin kuukauden. Diagnoosina oli paha paha tulehdus, hoitomuotona tulehduskipulääkekuuri (tehokkaampi kuin popsimani burana) ja liikuntakielto lajeihin, joissa pitää tehdä jotain käsillä tai nostaa käsiä olkapäätä korkeammalle. Eli siis ei zumbaa eikä tennistä tälle tytölle hetkeen.  

Joo, toki haluan olkapään kuntoon ja olin hurjan iloinen, etten ollut rikkonut sitä pahemmin kokeillessani voinko tehdä salilla jotain (en) ja jatkaessani itsepäisesti tennistä. Mut silti ärsyttää. Se on kokoajan kipeä, jonka takia olen vähän kärtyinen. Ja ei tennistä! Minä vasta viime kerralla aloin ihan oikeasti oikeasti pitämään mun valmentajasta (terkkuja vain sinne verkoille). 

Tuntuu, että näitä vammoja on vähän väliä ja että ne kestää (ehkä joku ei hoida niitä alunalkaen, jolloin toipuminen kestää) ja kestää ja kestää. Ellei liikuntaa estä poikki mennyt kylkiluu, mataloitunut poikittainen holvikaari jalassa niin sitten kaadun pyörällä ja olkapää oikuttelee. 

Täytyy vain jatkaa niitä pitkiä pitkiä iltalenkkejä. Hyvä puoli niissä on, että niille voi ottaa mukaan kaverin 🙂

Haluaisin nyt vuoden putken liikuntaa ilman vammoja. alkaen marraskuun alusta, jolloin mun olkapää on kuin uusi. Joulupukki oletko kuulolla?

Kuva pihistetty lainattu täältä