Lahja äidille, jolla on jo kaikkea
Äidille on hankalaa ostaa lahjoja, kaikkea materiaa on jo ja ostaessa lahjakortin kauneushoitoon pitää rouva Äidille myös varata sinne aika, jotta tämä muistaisi käyttää kortin. Hemmottelu onnistuisi paremmin täällä pääkaupunkiseudulla (sellainen uusi ja yllättävä hemmottelu), mutta rouva Äiti purjehtii tänne vain kerran vuodessa, jolloin hemmotteluajat ovat vähäiset.
Talvella se idea sitten syntyi. Äiti pyysi minua tekemään hänelle pedikyyrin, koska hänellä on hieman hankalaa itse leikata varpaankynsiä. Päätinpäs samalla sitten tehdä äidille jalkakylvyn vuosia aiemmin ostamallani jalkakylpysuolalla, jota ei tietenkään oltu käytetty 🙂 Meillä on kotona kätevä manikyyri/pedikyyrisetti ja tämä apunani tein pedikyyrin ja vielä äidin toiveesti hioin kovettumat pois jaloista. Tämän kaiken jälkeen jalat vielä rasvattiin virkistävällä jalkavoiteella. Voi että äiti oli tyytyväinen.
Niinpä olen parin kolmen kuukauden välein Pohjoisessa piipahtaessani tehnyt äidille jalkahoidon. Touhu on ”ammattimaistunut” siten, että olen ottanut käyttööni kumihanskat ja hengityssuojaimen, kuivaa ihoa hioessa kun tulee aika paljon hienoa hienoa pölyä, jota en halua henkittää, vaikka kuinka on kyse äidistäni 🙂 Eli ensin jaloille tehdään jalkakylpy. Jalat kuivataan ja pehmenneet kynnet on helpompi leikata. Leikatut kynnet muotoillaan manikyyrilaitteella ja ihon ja kynnen rajamaastot siistitään samalla, lopuksi kynnet vielä kiillotetaan setin kiillotusosalla. Sitten käyn kovettumien kimppuun, vaihdan manikyyrilaitteeseen hiontapään ja hion kovettumat pois ja kuorin hieman jalkapohjien ihoa pois. Sitten jalat saavat annoksen jalkavoidetta ja jalkahoidon viimeistelee puuvillaiset sukat, joiden suojissa voide ehtii imeytyä jalkoihin rauhassa. Rouva Äiti tuntuu myös arvostavan tätä jalkahoitoa paljon enemmän, kuin liikkeeseen ostettua lahjakorttia. Viimeksi lakkasin kynnet vielä vaaleanpunaisella lakalla ja kesäinen jalkahoito on valmis!
Kuva täältä, koska hienoista vaaleanpunakyntisistä jaloista ei saanut laittaa kuvaa nettiin 😀
Päätinkin, että lahjojen sijaan koetan keskittyä vastedes siihen, mitä äiti aina toivoo kysellessämme lahjatoiveita ”kilttejä lapsia” , eli koetan olla kiltimpi ja yritän hillitä sen sisäisen teinin, joka minusta väistämättä kuoriutuu kotia päästessäni. Koetan myös tehdä enemmän tuollaisia pieniä hemmotteluja ja arkea helpottavia asioita, kuten pestä niitä 26 ikkunaa, vaikka vihaan ikkunoiden pesemistä.
Miten te lahjotte vanhempianne, joilla on jo kaikkea?