Miksi muilla on helpompaa kuin mulla

Miksi oi miksi en osaa vain olla hiljaa.

Miksi pitää aina sanoa.

Miksi pitää olla se tyyppi, joka taistelee oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

 

Miksi pitää olla se tyyppi, joka on niin herkkä että itkee vähästäkin.

Miksi pitää olla se tyyppi, joka turhautuu jostain niin, ettei voi jatkaa tekemistä.

Miksi pitää olla se tyyppi, joka kerää kaiken sisäänsä niin, että se lopulta räjähtää.

Ja sitten kaikki tosiaan räjähtää käsiin.

 

Miksi pitää pelätä auktoriteettejä? 

Siksi että niillä on valtaa. Sun pitää tehdä mitä se sanoo. Vaikka se olisi kuinka tyhmää ja aikaavievää.

Mutta on kyllä niin hankala pitää nokkansa kiinni, kun jotkin asiat vain toimii nopeammin, tehokkaammin ja käytännöllisemmin mun tavalla. 

 

Miksi pitää kysyä ääneen ne hankalatkin asiat? Miksi mä olen tällainen.

Olisin niin paljon onnellisempi, jos rajaisin tontin tiukasti. En kurkkisi aidan yli. En puuttuisi mihinkään. En kehittäisi mitään. 

Mutta sitten en olisi minä. 

 

Ehkä en yritä olla olematta minä. Ehkä opettelen sanomaan asioista suoraan ja avoimesti, niillekin ihmisille jotka suuttuu. 

Ehkä lopetan pelkäämästä suuttuvia ihmisiä.

Ehkä opettelen rakentamaan sillat uudelleen sen jälkeen, kun ne on räjäytetty käsiin. 

 

En kyllä ikinä tule ymmärtämään sitä, että asiat tehdään hankalasti vain siksi, että ”minä sanon niin”.