Milloin minun meikkilaukkuani on alkanut asuttaa sellaiset nimet kuin Dior, Lancôme,Helena Rubinstein ja Clinique?

En ole oikeastaan koskaan ollut mikään suuri meikkaaja, teininä lähinnä lakkailin varpaankynsiä (käsien ei saanut kun olin kesätöissä leipomossa) ja sutaisin joka aamu ripsaria. Finnejä vastaan yritin käydä taistelua meikkipuikon ja puuterin avulla, mutta yleensä lopputuloksena oli kökkö kaikenlaista meikkiä, jonka alta/keskeltä silti pilkisteli aito näppylä! Meikit saivat siis olla minulta rauhassa, puuterirasiani kesti vuosikausia ja kuoli vasta murentuessaan erään laukkuni pohjalle, koska käytin siitä lähinnä peiliä (joka on irroitettuna edelleen minulla meikkipeilinä). Huulipunan maailmaan tutustuin 17-vuotiaana hetkellisesti, kun ostin San Marinosta Helena Rubinsteinin huulipunan. Oi kuinka se levittyi huulirasvamaisesti huulilleni ja mikä ihana kultainen hylsy siinä olikaan. Ei muistuttanut ollenkaan marketin tahmamaisia sisaruksiaan.

Tältä pohjalta on siis varsin huvittavaa, että minä kirjoittelen täällä meikkisuosituksiani teille 🙂 Mutta kirjoitan kuitenkin, kun jotenkin sormeni hylkäsivät sen miettimäni aiheen ja karkasivat kohti meikkilaitumia..

Parikymppisenä astelin Forumin Body Shopiin ja tyhmeliini kun meikkiasioissa olin, niin menin kysymään myyjältä apua. Sain onnekseni aarteen myyjien joukosta, sillä hän selitti kärsivällisesti mitä erilaiset poskipunat ovat ja miten niitä käytetään (voidemaisia, helmiä ja ihan normikamaa, vähemmästäkin menee tyttösen pää pyörälle). Löysimme myös ihooni sopivan lämpimän persikan sävyn jonka ostin omakseni. Rakastuin kuitenkin ihan täysin siithen untuvanpehmeään sutiin, jolla tuota punaa poskiini laitettiin. Sivellin oli tietysti Blusher Brush ja maksoi 17 € eli ihan kauheasti köyhälle opiskelijalle. Ostin sen silti ja oli muuten kannattava ostos. Hyvin hoidettuna sivellin säilyy vuosikausia eikä uutta tarvitse olla hankkimassa, ellei sitten hukkaan jonnekin Korsikalle tms omaansa. Tällä siveltimellä on ”meikkailtu” myös pienen pieniä siskontyttöjä, pyöräytys ilmassa puuterirasian yllä ja sitten puhtaalla siveltimellä ”punaa” poskiin. Voi että ne oli hienoja. (pus!)

Body Shop Blusher Brush, nykyisin 17,40 €

Cliniquen ripsiväriin rakastuin sattuman kautta. Olin atooppisen ihoni takia siirtynyt käyttämään ainoastaan Isa Doran silmämeikkejä, jotka ovat hajusteettomia markettimeikeistä. Myöhästyin eräältä lennolta Suomeen, johon olin matkalla Ranskasta kaverin häiden takia. Ripsarini oli ihan loppu ja laitoinkin silloisen poikaystävän metsästämään minulle uuden ripsarin. Hän ei sitä löytänyt vinkkamistani paikoista ja marssi sitten Sokos Emotioniin ohjeistettuna ”Musta ja hajusteeton” ripsari. Hän valikoi sieltä minulle Cliniquen Lash Power Mascara Long-Wearing Formulan, joka lähtee pesussa kuumalla vedellä. Näppärä kuin mikä, sillä silmäni alkavat aristaa monesta silmämeikinpoistoaineesta. Ja olin otettu tuollaisesta kalliista lahjasta, poikaparalla taisi olla ikävä, kun suostui edes etsiskelemään meikkejä tytölleen… Summassa valittu ripsiväri paljastuikin todella käytännölliseksi ja hyväksi, joten aina seikkailessani lentokentillä tai laivalla, ostan pari ripsiväriä lisää kaappiin odottelemaan. Hinta Tax Freessä 16-18 € ja Stoccalla ja Sokoksella kympin kalliimpana.

 

Eräänä talvena silmäni päättivät mennä ihan punaisiksi ja luomet hankkia ihottumaan itseensä. Olin käyttänyt huolimattomasti jotain hajustettua kajalia. Ihottuma lähti vasta kun laitoin ehdottomasti lääkärin kieltolistalla ollutta hydrokortisonia siihen (sitä ehdottomasti EI saa käyttää silmä ja suupieliin, tosin se on ainoa millä minun ihottuma lähtee). Siitä lähtien olenkin käyttänyt silmän lähellä harvemmin rajauksia ja tehnyt ne kiltisti Isa Doran tussimaisella rajauskynällä (Fine Linen Eye Stylo). Nyt kun silmät ovat olleet jo 1,5 vuotta kunnossa, olen vähän haaveillut kokeilevani esim Cliniquen rajauskyniä.. Katsotaan milloin siihen uskaltaudun. 

Koska käyttämäni Mascara on aika hentoa (vaikka kyllä sillä todella kiva ripset saa), olen alkanut tehdä juhlaripset laittamalla ensin alle kerroksen Cliniquen ripsaria ja päälle Isa Doran Wigg Wham Heavy Lashes tai Big Bold Mascaraa. Isa Doran ripsareilla tulee ihan supernäyttävät ripset, mutta ne myöskin karkailevat bandoiksi silmänalle oltuaan kauan silmissä ja lähtevät leviämään jos itkeä tirauttaa (kuten häissä saatan tehdä). Kannattaa siis välillä katsella peiliin, kun näitä kaunokaisia harjailee ripsiinsä. Vaiva on pieni niistä megaviuhkoista, jotka ne ripsistäni taikovat.

Puuteri nro kaksi hyppäsi meikkipussukkaani keväällä 2011, jolloin olin elänyt puuterittomana kymmenisen vuotta. Elkää kysykö miten.. Kaverillani oli ihana Chanelin puuteri, jota sain pari kertaa lainata. Meninkin -25% alennuslipukkeen kanssa sokkarille tarkoituksenani ostaa tätä ihanaa ainetta itsellenikin. Ystävän ilme oli vähän kummastunut, kun esittelin hänelle upouutta Diorin puuteriani. Minulla oli mennyt merkit sekaisin, koska olin koko kevään nähnyt vaihtokaverillani Diorin puuterin ja kun etsin kaupasta ”tuttua” merkkiä, niin valitsinkin vahingossa Diorin. Tätäkään suurta ostosta en tehnyt ilman myyjän apua, vaan pyysin häntä katsomaan minulle sopivan sävyn. Onneksi pyysin, itsekseni olisin ottanut jonkin punasävyisen puuterin, koska sen värinen ihonikin on, myyjä taas valitsi minulle keltaiseen taittavan puuterin, koska se normalisoi kasvojeni punasävyjä ja peittää välillä kiusallisen näkyvän punasteluni. Puuteri on ollut hyvä ja kohta se onkin kulunut loppuun.. Täytyy seuraavalla reissulla ostaa siihen täysi puuterilevy. 

Meikkivoiteeni olen käyttänyt vuosikausia kevyttä Lumenen meikkivoidetta. Nyt sitä ei enää valmistettu, ainakaan sinä värinä kun mitä minä olin menossa ostamaan (onko olemassa joku tyhmeliinin päivitysopas, nettisivu mihin syötät vanhan tuotteen nimen ja sävyn ja ohjelma etsii sinulle uudistetun samanlaisen tuotteen?). Päädyinkin sitten ostamaan M.A.C.in meikkivoiteen jota käytin aluksi tyytyväisenä ja totesin sen lopulta liian paksuksi. Kaveri koetti kertoa, että voin kasvorasvalla notkistaa meikkivoidettani, mutta en alkanut vielä siihen. Käytinkin iholla pelkkää puuteria talviaikaan ja lopulta ihana Diorini alkoi kutisemaan. Ollessani laivalla kysyin Tax Freessä meikkiesittelijältä neuvoa ja hänellä olikin uusi neuvo tyhmeliinille: lopeta puuterin käyttö kuivalla talvi-iholla, kosteuta iho hyvin ja osta hieman paksumpaa meikkivoidetta (M.A.C. oli jätetty maihin) ja meikkipohja on valmis. Näin minusta tuli nätin Lancômen Teint Miracle meikkivoidepurnukan onnellinen omistaja. Tällä menee muuten nätisti ne näppykätkin piiloon ja koostumus on ihanan pehmoinen. Hintakaan ei ole kallis, koska voidetta tarvitsee vain muutamia pieniä täpliä/käyttökerta. Tätä olenkin käyttänyt ilman puuteria meikkipohjana koko kevään. Ripsiväriperheeseeni liittyi vähän aikaa sitten Helena Rubisteinin Lash Queen ripsiväri, joka on kyllä todella kaunis ja pysyvä ripsissä, mutta pois sitä ei niistä saa sitten millään. 

Mitä eroa on sitten näillä laadukkaamilla meikeillä markettitavaraan verrattuna? Minulle merkitsee paljon tieto siitä, että ne on kunnollisesti allergiatestattuja enkä ole saanut reaktioita mistään näistä (paitsi puuteri kutitteli, mutta ongelmana olikin liian kuiva iho eikä puuteri). Meikit tuntuvat laadukkaammilta (mutta mistäs minä tiedän onko ne oikeasti, jos ne on samaa litkua kuin marketissa, mutta niillä on vain hieno pakkaus?) Lisäksi ne myydään nimenomaan niissä kauniissa pakkauksissa ja tunnen hetken olevani ”hieno” kun napsauta Diorin puuterini auki tai avaan kylppärin kaappini ja tuijottelen tyytyväisenä Lancômen meikkivoidettani. Ne ovat juuri sellaista arjen luksusta, johon mielelläni sijoitan rahaa, sillä ne tekevät minut päivittäin iloisiksi. Paljon painoarvoa menee myös niiden ympärillä hyöriville myyjille, joilta voi ja saa hyviä suosituksia tuotteiden sopivuudesta ja käytöstä. Tällaisena epäileväisenä lappilaisena minulle ei myöskään voi myydä mitään mitä en halua ostaa, joten kuuntelen suosituksia ihan mielelläni :) 

En kuitenkaan tuhlaile meikkeihin älyttömästi, sillä ostan suurimman osan lento-asemilta tai laivoilta, jolloin ne saa verovapaana. Käyttämäni Avénen rasvat ovat kotimaassamme kalliita, mutta ostan näitäkin pyörähdyksiltäni Ranskaan ja Italiaan, joissa hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin Suomessa. Saan melkein parikin kasvovoidetuubia yhden Suomesta ostetun tuubin hinnalla ja ihoni nautiskelee, kun hoivaan sitä oikeanlaisilla rasvoilla. 

Kuvat osoitteesta isadora.fi, lancome.fi, clinique.com, premiumbeautynews.com, bodyshop.fi ja fashionfinder.asos.com