Miten ihmiskauppa kiinnostaa sinua?

Varoitus, teksti sisältää hengellistä pohdintaa, joten jos olet allerginen sille, sinua on varoitetu.

Tuollainen kysymys tuli aamulla vastaan, kun hyppäsin kimppakyytiin. – Ööö, no ei kyllä mitenkään, sanoi minä hämmentyneenä. Olimme matkalla Loista Vapautta – ihmiskauppaseminaariin Lahteen. Olin päättänyt eilen iltapäivällä ihan ex tempore lähteä mukaan itseäni hyvin epäkiinnostavaan seminaariin. Haastoin vähän itseäni ulos mukavuusalueiltani ja odotin seminaarista yhtä kärsimystä herkälle ihmiselle. Silti, ihmiskauppa on todellisuutta, enkä minäkään voi ihan kaikelta sulkea silmiäni ja puuhailla tyytyväisenä prosessien kehittämisen kanssa, lukea, sienestää, maalailla ja nähdä erästä kivaa miestä. Kaikilla kun ei ole vapautta tehdä mitä haluaa..

Tällä kertaa pessimisti sai pettyä eikä sielu palanut karrelle inhorealismista. Seminaarissa oli puhujina Peter Stanley, Venla Roth ja Pia Rendic. Peter toimii neuvonantajana ihmiskaupan vastaisessa työssä mm. hallituksille ja eri järjestöille. Venla Roth taas on Suomen ihmiskaupparaportoija ja Pia Rendic auttaa ihmiskaupan uhreja pääsemään jaloilleen Kyproksella. Vaikka päivän aihe oli todella rankka, sitä käsiteltiin koko ajan toivon kautta, tiedottamalla ja ohjeistamalla kuinka ihmiskaupan vastaista työtä voi tukea. Missään vaiheessa ei laskeuduttu alas manalaan mässäilemään kurjilla kohtaloilla, tarinat joita kerrottiin koskivat onnistumia. Tämä on mielestäni aika harvinaista ja radikaalia Suomessa, opettaa onnistumaan.

Ensiksi aloitti Peter, tuo mainio tyyppi. Hän luennoi siitä millaista ihmiskauppaa on olemassa, kuinka tunnistaa uhri, kuinka heitä voi auttaa ja kuinka ehkäistä nuoria joutumasta ihmiskaupan uhriksi. Peterin puheenvuoro oli todella herättevä ja innostava, mutta ei lainkaan syyllistävä. Monesti kun täällä lintukodossa kuulee maailman kurjuudesta, jää auttamisen sijasta painiskelemaan huonon omatuntontonsa kanssa, hävettää kun on kaikki hyvin. Peter sai kuulijan uskomaan siihen, että kun on kaikki hyvin, niin voi auttaa juuri sillä tavalla, mikä sopii sinulle. Opetuksen keskus oli myötätunnossa, oikeudentunnossa ja armossa. Hänen ajatuksensa, että nykymaailmassa oikeudentunto tarkoittaa sitä, että minulla on oikeus omaisuuteeni ja muiden kuuluu pitää siitä näppinsä irti verrattuna Jeesuksen oppeihin siitä, että oikeudentunto (justice) tarkoittaa sitä, että kun sinulla on paljon, voit jakaa siitä tarvitseville. Leikittelin hetken ajatuksella, että koti jossa käyn lähinnä nukkumassa annettaisiin käyttöön turvapaikkaa tarvitsevalle. Aika radikaalia, siihen minusta ei vielä ole. Loivensin ajatusta siihen, että kun joka paikka pursuaa turhaa tavaraa, niin voisin ostopäätöksiä tehdessäni miettiä kohtuutta ja lahjoittaa mielummin rahaa ihmiskaupan vastaiseen työhön.

Toisena puhujana ylitarkastaja Venla Roth esitteli ihmiskaupparaportoijan työnkuvaa ja viimeisintä ihmiskaupparaporttia. Hän kertoi, että Suomessa ongelmina ovat kiemurainen ihmiskauppalainsäädäntö, se ettei tunnisteta ihmiskauppaa ja että rikoksia tutkitaan esimerkiksi laittomana työvoimana, mutta ihmiskauppaa rikoksena ei osata etsiä eikä tunnistaa. Uhrin oletetaan hakevan apua, vaikka uhrilta puuttuisi kielitaito, verkostot ja tieto siitä, mistä apua voisi hakea. Venla kertoi ensimmäisen raportin valmistuneen vuodesta 2010 ja sen sijaan että olisi jäänyt voivottelemaan kaikkia Suomen ongelmia, hän iloitsi siitä, että edistystä on tapahtunut. Näinä vuosina Suomessa ollaan päättävillä tahoilla mm. herätty siihen, ettei Suomi ole vain läpikulkumaa ihmiskaupalle, vaan että ihan meillä Suomessakin tapahtuu ihmiskauppaa.

Lounaan jälkeen oli kolme kanavaa, mistä sai valita mielenkiintoisimman. Minä menin kanavaan joka käsitteli hengellistä näkökulmaa ihmiskauppaan. Valitsin helpoimman, sillä muut vaihtoehdot olivat kuunnella syvemmin Pia Rendicin työstä Kyproksella ja kolmas käsitteli Shine-kurssia, jonka kautta tehdään ennaltaehkäisevää työtä maahanmuuttajatytöille ja haavoittuvaisessa asemassa oleville nuorille. Minähän olin vasta tutustumassa aiheeseen, en kokenut vielä olevani valmis tekemään jotain. (Aion kyllä joskus olla).

Hengellinen näkökulma ei siis tarkoittanut sitä, että maksuksi ihmiskaupan uhrien auttamiesta heidän tulee syödä kiltisti jeesus-annoksensa ja tulla uskoon. Enemmän kanava herätteli siihen, miten suhtautua pahuuteen, kuinka kohdata uhri ihmisenä, kuinka voi auttaa eri järjestöjä auttamaan ja kuinka pitää toivoa yllä ihmiskaupan vastaiseen työhön alkaneilla. Peter valisti ennemminkin kohtaamaan haavoittuvia ihmisiä, auttamaan heitä ennen kuin on liian myöhäistä. Hän kertoi, että Intiassa 90% ihmiskaupan uhreista, jotka vapautettiin ennen prostituoiduiksi joutumista, pääsivät turvallisesti takaisin kotiin. Sen sijaan vapautetut uhrit, jotka olivat joutuneet jo toimimaan bordelleissa, pääsivät enää 1% verran takaisin kotiinsa ja vanhaan elämäänsä. Häpeän taakka oli niin kova, ettei heitä huolittu enää takaisin yhteisöön. Minä opin, että minun tarvitsee vain rukoilla ja se riittää. Saan tehdä enemmänkin, mutta en kokenut painostusta siihen, että nyt minun uskollani täytyy muuttaa paha maailma.

Viimeisenä pääpuhujana toimi Pia Rendic, jonka työ oli sitä raadollisinta. Hän toimii ihmiskontaktina pelastetuille ihmiskaupan uhreille. Kyprokselle on perustettu talo, jonne uhrit saavat mennä opettelemaan normaalia elämää päästessään valtion turvatalosta. Ilman tällaistä välitaloa uhri jäisi helposti yksin kotiin ilman apua, ilman verkostoja, kielitaitoa tai mahdollisuutta hankkia elantoaan. Teki mieleni käydä antamassa kaikki rahani Pialle, ihan vain siksi että hän kohtaa siellä ihmisiä, tekee työtä jota en ehkä itse koskaan pystyisi tekemään. 

Lopussa puhuttiin vielä aiheesta, joka pienten kauniiden neitojen tätinä kylmäsi sydäntäni. Netissä, koulun lähellä, kauppakeskuksissa ja ties missä vaanivat miehet. Miehet jotka hurmaavat nuoria, noin 13-16 vuotiaita neitoja, Miehet jotka ovat usein alle 25-vuotiaita. Miehet jotka kertovat herkille teineille, että he ovat kauniita, ostavat lahjoja, hemmottelevat. Voittavat nuoren luottamuksen ja rakkauden. Jossain vaiheessa alkaa tulla pyyntöjä seksuaalisista vastapalveluksista lahjoille. Sitä seuraavat seksuaalinen pakottaminen, henkinen ja fyysinen pahoinpitely, perheestä eristäminen ja viimeisenä parittaminen. Näistä on ollut lehtijuttujakin. Suomesta. Missä keski-ikäiset miehet ostavat kalliilla tavaroilla seksipalveluita teineiltä. Kuvottavaa. Mutta, kun tuo kaikki alkaa niin viattomasti, rakkauden tarjoamisena, hyväksyntänä ja kehumisena, annetaan juuri sitä, mitä epävarmuudessa huojuva teini voi kaivata. Miten varoittaa nuoria vaarasta, ilman että likaa heiltä normaalin rakkauden? Ehkä tuo ikä on teini-iässä hyvä mittari, silloin kuuluu hengailla ikäistensä tyyppien seurassa. Toinen olisi se, että pyytää nuoria tarkkailemaan kavereitaan, jos heille alkaa ilmestyä kalliita tavaroita ilman selitystä mistä ne ovat tulleet, vanhempia miesystäviä jotka hiljalleen eristävät ystäväsi kavereistaan ja perheestään, jos nuori sulkeutuu ja alkaa käyttäytyä agressiivisesti läheisiään kohtaan.. Silloin kannattaa toimia.

Silmiäni avasi video Afrikasta, jossa ihmiskauppaa harjoittanut mies kertoi, että hänkin oli uhri, joka pakotettiin mukaan toimintaan. Jalkapalloa maanosaan pelaamaan saapuneelle ilmeni vasta perillä, mitä muita ”sivubisneksiä” pelaajasopimukseen sisältyi. Rahaa palata takaisin ei ollut ja alistamalla uhri saatiin alistamaan toisia. Ihmiskaupan vastaisessa työssä toimivat henkilöt olivat pelastaneet hänetkin. Tähänkin Peter herätteli meitä, aina maailma ei ole mustavalkoinen ja näitä pahuutta täynnä olevillakin ihmisillä on jokin selittävä syy olla paha. Jotta voisimme kitkeä kaiken ihmiskaupan pois maailmasta, tulee pureutua myös näihin syihin, mikä kovettaa ihmisen hyväksikäyttämään toista ihmistä? Kuinka tuo kovuus saadaan pois? Rankaisemalla vai hoitamalla sairasta mieltä. Jätän sen sinulle mietittäväksi.

Mitä päivästä jäi käteen? Pari unelmaa, joiden eteen aion laittaa muistutuksen puhelimeen, että rukoilisin viikottain.  Itseni haastaminen tähän blogikirjoitukseen, vaikka ”ei niitä kiinnosta lukea mitään jeesuskakkaa, lopettavat vielä koko blogin lukemisen”. Että sitä voikin pelätä asioiden puhumisesta ääneen. Toinen pelkoni on, että joku luulee minua ”joksikin maailmanparantajaksi” tai ”pelkän blogin takaa huutelijaksi, joka ei oikeasti tee mitään”. Kolmas ettei tällainen maailmantuska ole ”blogitrendikästä”. Neljäs pelko on vihamieliset kommentit, varsinkin tuo J-sana on aika ärhäkkä aiheuttamaan pahennusta. Viimeksi kiistelin siitä sen kivan miehen kanssa.

Mutta kaiken tänään kuulemani jälkeen en vain voi olla hiljaa, pistää silmiä kiinni ja väittää ettei ongelmia ole. Minua parempaa, tarkempaa ja oikeellisempaa tietoa löytyy mm. täältä:

Ihmiskauppa.fi (Suomen kansallinen ihmisuhrien auttamisjärjestelmä)

V.A.L.O. – ei orjuudelle (hengellinen ihmiskaupan vastaista työtä tekevä yhdistys)

Pia Rendic:in blogi (lähetystyöntekijänä Kyproksella, hengellistä sisältöä)

Terkuin Karo, joka näin illalla vastaisi aamulliseen kysymykseen, että on kiinnostunut kitkemään ihmiskauppaa pois maailmasta, auttamaan ihmisiä vapauteen.