Muuttopuuhia
Tasan 2 vuotta, 2 kk ja 12 päivää sitten tämä tyttönen totesi ystävälleen, että en muuta enää ikinä. Olin 30 ja juuri muuttanut omistusasuntoon.
Vähänpä tiesit tyttönen. Vietät varsin hauskan kesän, syksy saapuu, se ystäväsi alkaa seurustella, sinä deittailet vailla huolen häivää. Uusi Vuosi vaihtuu, sinä perut treffit päivää aiemmin ja päädyt katselemaan kun ystävä pussailee kultansa kanssa puolenyön aikoihin. Tulee maaliskuu, menet treffeille pojan kanssa, jolta haluaisit vaihtaa nimen ensi tilassa. Ja eräs kesäkuinen viikonloppu vuotta myöhemmin se tyyppi istuskelee sun sohvalla, eikä yhtään auta pakkaamisessa. Tai no kantaa se painavia esineitä.
Siellä mä vietin viikonlopun. Olen kovasti unohtanut kuinka hemmetisti mulla on tavaraa. Mikä ihmeen hampsteri mä oikein olen? Kätevästi katkaisin netinkin sieltä niin, että nyt Vantaalla ollessa todellakin on pakko vain pakata, kun ei voi surffailla esim kotoisasti Lilyssä. Tämän ajantuhraamisen hoidin kuitenkin näppärästi leikkimällä sunnuntaina pakkaamista siihen asti kun mies siellä hengaili ja nukkuen tuhdit päivätorkut heti kun mies oli lähtenyt omille teilleen.
Pidän myös pakatessa omaa henkilökohtaista fb-kirpputoria ihan reilusti omalla seinälläni 🙂 Kuka haluaa tarjoomalla on mennyt jo neljä sisustustyynyä kaupaksi.
Haluaako joku muuten Bialettin filtterin ja 2 tiivistettä 3 kupin espressopannuun(kuva alla)? Voin toimittaa Omppuun tai Helsingin keskustaan, ellei ihan Vantaalta tule hakemaan. 🙂 Mähän siis laitoin oman pressopannuni aivohäiriössä tiskikoneeseen ja se oli sen tarinan loppu.
Luulin, että pakkaaminen olisi tosi onnellista, kun syykin on näin onnellinen. Mutta omituinen on ihmislapsi, siellä mä nyyhkin, kun joudun luopumaan leivänpaahtimestani ja kahvinkeittimestäni. Mulla on 40 € Philips ja miehellä Moccamaster (kato äiti, ei kannattanut ostaa sitä Moccamasteria, nyt niitä olisi kaksi! Tosin silloin mä saisin pitää omani..). Paahdin saa uuden elämän ystävän luona, joten minäkin ryhdistäytyin ja jatkoin pakkaamista.
Oikeastaan on aika kurjaa olla kesäinen viikonloppu ihan yksin ja pakata. Siinä vaiheessa kun M oli paikalla, niin muistin miksi mä täällä kauniissa kodissani pakkailen tavaroita. Ensi viikonloppuna saa siis tulla seuraksi! Soitelkaa ja tulkaa. Ei tarvi tehdä mitään, olla vain.
Ja nyt mä aion haastatella tuota miestä vähän tarkemmin mitä ne hänen sovitut menot oikein ovatkaan. Lauantaina hää vain kölli omassa kodissaan kun mä pakkasin. Muka frisbeegolfaamassa. Pyh. Mä tiedän erään joka ensi sunnuntaina kaverin varpajaisten jälkeisdarrassa pesee mun ikkunat. Muhahahaa..
Siellä se odottaa ensi viikonloppua. Mun sotkuinen rakas kämppäni. Mun pitäis tehdä ihan oikea vuokrataan ilmoitus ja laittaa sohva myyntiin. Ja purkaa noi banaanilaatikot, jotka sieltä jo sunnuntaina tuotiin. Mut ehtii sitä huomennakin :) Nyt mä vain köllin ja lepäilen.