Opinnäytetyö ja kuinka sen teko saadaan venymään kahdeksi vuodeksi
Aloittaessani tradenomiopinnot minulla oli tiukka aikataulu valmistua 2 vuodessa tai vähintäänkin 2,5 vuodessa koulustani. Kaikki opinnot, jotka voidaan hyväksilukea hyväksiluetaan ja opintoja porhalletaan läpi mahdollisimman paljon/lukukausi ja kesäisin tehdään harjoittelut.
Ensimmäinen vuosi meni melko hyvin… Mutta mutta.. No, päätin pidentää opiskeluaikaa puolella vuodella hakea vaihtoon kevääksi 2011. ”Nyt taatusti aloitat parisuhteen, niin kaikki tekee kun hakee vaihtoon”. Pöh sanoin minä. Ja tidii, eräällä heinäkuisella keikalla kaisaniemen puistossa se kökötti – Mies. Menin silti vaihtoon.
Ensimmäisenä opiskelusyksynä isi nukkui pois. En keskeyttänyt kuin yhden kurssin ja sain vaihdoistakin ok opintopisteitä, mutta näin jälkikäteen olisi voinut antaa itselleen enemmän aikaa surulle, ettei olisi tarvinut itkeävollottaa Ranskassa ikävää. Opin ainakin sen, että nyt minä haluan olla Suomessa lähellä rakkaitani.
Sitten takaisin siihen opinnäytetyöhön. Sain aiheen työpaikaltani, mutta se ei ihan ollut sitä mitä halusin. Ymmärrän edelleenkin kuinka loistava idea se oli silloiselta pomoltani ja olisin varmaankin sitä kautta päässyt mukaan siihen mielenkiintoiseen projektiin josta haaveilin. Mutta ei. En saanut sitä tehdyksi, ei ollut lähteitä. Oli kesä ja olin taas sinkku. Ja tein täysipäiväisesti töitä. Jäin töihin äitiyslomansijaiseksi ja koulu siirtyi iltaopinnoiksi, samalla annoin opiskeluajan levahtaa kolmeen vuoteen. Huh huh, kurssit tuli tehtyä, mutta opparista alkoi tulla läppä.. joo olen minä sen aloittanut mutta.. En minä sitä ehdi tehdä mutta.. En vain halunnut.
Kuvassa opparintekoa piilotteva tekijä (kuva Pinterest)
Viime kesänä tein salaisen ja radikaalin päätöksen. Vaihdoin aihetta, vaikka olin jo kirjoittanut kolmanneksen teoriaosasta. Tämä tapahtui siksi, että minulla vaihtui ohjaaja, joten en viitsinyt selitellä miten työtä on muka tehty vuosi eikä ole valmista nähnytkään, vaan läväytin uuden hienon suunnitelman pöydälle. Hyvä, tiivis, produkti, ei tutkimus ja on lähteitä. Niitä riittää. Samalla vaihtui toimeksiantaja, mutta viisas esimieheni oli jo keväällä lopettanyt kyselemästä opparin perään :)
Suunnnitelmassa muuten teoriaosan piti olla valmis marraskuussa, produktin jouluna ja itse työ palautettuna tammikuussa. tsih tsih tsih. Opparin sijaan tein kurssit loppuun, hankin väsymyksen miehiin ja ostin oman asunnon. Joulukuussa oli muutto, tsiljoonamiljoonaa pikkujoulua ja joululahjojen ostokset. Joululomalla se sitten alkoi. Olin marraskuussa vähän epähuomiossa pelastanut aiemman opparini nykyiseen sopivat palat, mutta en suinkaan kirjoittanut ensin teoriaosaa valmiiksi. Sehän olisi ollut vain järkevää. Minä haastattelin äitiä (jonka yritykelle teen opparia) ja aloitin itse produktin teon.
Tässä ollaan menty monta kertaa pylly edellä puuhun, mutta jostain se teoriaosakin on laahautunut mukana. Se valmistui siis marraskuun sijasta maanantaina ja itse työ ei ole vieläkään valmis, vaikka palautuspäivä oli perjantaina.
Luulisi siis, että olisin tehnyt opparia kuin hullu koko viikonlopun. Pyh. Perjantaina olin niin kaaosväsynyt etten pystynyt edes töihini. Tein sitten jotain superyksinkertaista koko päivän ajan ja katosin kotiin. Kotona en tehnyt opparia vaan lämmitin saunan ja nukuin. Eilinen meni hullareilla ja kaverin tupareissa. Tänä aamuna oli taas tulossa migreeni, joten tein kaikki migreenin poistaikomistemput ja menin särkylääkkeen kera nukkumaan. Illan olenkin lukenut Puutalobabya, juonut teetä ja lämmittänyt taas saunan (anteeksi ekologinen sähkönkäyttösuunnitelmani).
Tämän opparin kanssa minulla on kuitenkin ollut suunnitelma:
- En kirjoita sitä, jos en pidä siitä.
- Jos en pidä siitä, juon lasin viiniä, jolloin taas pidän siitä.
- Kirjoitan vain hyvää tekstiä. En kirjoita, jos minusta tuntuu, että nyt kirjoitan lässyn plää plää tekstiä.
- En stressaa aikautaulusta, hävettää yhä, että tiuskin äidille koko viikon kun testasimme produktia
- Ihan sama mikä arvosana tästä tulee, kunhan olen y l p e ä siitä mitä teen.
- Aiheen täytyy kiinnostaa, oma aiheeni on suoraan se mitä teen työkseni: palkanlaskenta ja haukkukaa vain tylsäksi, mutta voi pojat että sieltä löytyy helmi-lisätietoa ja että olen tykännyt tästä.
- Välillä se ärsyttää. Siksi odotankin, että se on taas kiva. Työ itsessään ei muutu, se on se minun suhtautuminen siihen.
Motivaatiokuva, kunhan oppari on valmis, aion ostaa matkan tänne. Italiaan Amalfin rannikolle.
#(Kuva Pinterest)
Nyt, kun kahdessa viikossa hankittu opparintekozombeilu on levätty pois ja taas p i d ä n opparistani, voisin vähän taas kirjoitella sitä. Olen myös hurjan ylpeä siitä, että olen tehnyt täysipäiväisesti töitä, kaksi (!) muuttoa ja saanut lisää vastuuta töissä ja silti alle 4 kk aikana tuo työ on vain valmistunut. Hyvä suunnittelu, hyvä aihe ja boogie.
Aion valmistua 31.5. tradenomiksi :D