Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Heräsin katselemaan kuinka lipputango taipui myrkytuulessa, lippu riehui ympäriinsä ja sade piiskasi ikkunaa. Hiivin makkarista keittiöön keittämään aamukahvia ja aloittamaan kakuntekovalmistelut. Paahdoin pähkinöitä, kuorin ja raastoin porkkanoita ja kuuntelin joululauluja. Katselin kelloa ja odottelin että mies heräisi. Ei elonmerkkejä. Ehkä se kohta. Laitoin aamupalan valmiiksi, sytyttelin kynttilöitä ja kävin herättämässä tyypin.

Aamukahvin jälkeen aloitin kakunteon. Mies istuu sohvalla kynttilänvalossa ja pelaa Fall Out 4:sta. Minä vatkaan sokeria ja voita vaahdoksi ja kailotan joululauluja keittiössä. Yksi keltuainen ei pysy kiinteänä kun rikon munan. Pelkään kakun juoksettumista, joten teen nopeasti miehelle kinkkumunakkaan rikkomistani munista ja otan tuoreemmat munat kakkuun.

Keittiö on kuin sotatanner. Venähtäneen jalan takia istun ja vatkaan kakkutaikinaa. Tuhisen ohjeelle, joka on ihan väärin kirjoitettu. Ei aineksissa voi lukea 1 dl saksanpähkinöitä, jos ohjeessa lukee pilkotut saksanpähkinät, mutta missään vaiheessa ei kerrota pilkkomaan. Annan kyllä palautetta Valiolle. Eikä ohjetta voi aloitta vatkaamalla voita ja sokeria, kun oikeasti ennen vatkausvaihetta pitää olla pähkinät pilkottu, jauhoseos tehtynä, kananmunat rikottuna kuppiin josta ne on helppo kaataa yksitellen taikinaan, kakkuvuokien reunat voideltuna ja leivinpaperiympyrät pohjalle leikattuna. Uuni pitää laittaa lämpenemään ja kaikki ainekset sijoitella lähelle vatkauspistettä. Sitten vasta aletaan vatkaamaan voita ja sokeria vaahdoksi.

Kakkuset ovat uunissa (paistan ne kolmessa eri vuoassa, jotta pohjista tulee tasaisen paksut). Kerrankin taikina käyttäytyi kiltisti eikä juoksettunut. Niin, tällaisella leipomossa kasvaneellakin on ne omat akilleen kantapäänsä ja minulle se on voi-sokerivaahdon juoksettuminen, vaikka mitä tekisi. Nyt jännitti extrapaljon, koska halusin että kakku on täydellinen.

Minun pitäisi tehdä täytettä, mutta keittiö on niin kuuma ja sotkuinen, että päätin pitää pienen tauon. Mies haluaa tietää koska lähdemme juhlimaan hänen äitinsä synttäreitä. En ole ihan varma koska kakku on valmis, joten en uskalla arvioida aikaa. Soitellaan niille vasta kun pääsen täyttämään kakkua? Aika rientää, joten nyt täytyy mennä raivaamaan tuo keittiö ja tehdä kakkuun täyte.

Illalla aion linnoittautua telkkarin eteen, ottaa vähän viiniä ja katsella kauniita pukuja linnanjuhlissa. Nostan jalan ylös ja kerron sille, että se voisi pikkuhiljaa parantua. 1,5 viikkoa kepeillä on jo ihan tarpeeksi, kun kyseessä on vain pieni venähdys. Tämän kaiken voin tehdä Itsenäisessä Suomessa, omassa kodissani, jossa minun ei tarvitse pelätä ketään tai mitään. Toivoisin, että muillakin olisi asiat näin hyvin.

Edit: lisätty kuva valmiista kakusta

<3

Kao