Arkea, kynttilöitä ja teetä

Syksy, kuin taikaiskusta ystävät haluavatkin kahvin sijaan teetä. Kun ollaan kaksin kotona, palelen sohvalla viltin alla, kunnes minulle keitetään teetä. 

Pimeys ei tunnu haittaavan, se tuntuu kuuluvan asiaan. Katselen kuinka luonto räiskyy ruskan kauneimmissa sävyissä (metsässä meidän ikkunoiden kohdalla on pikku vaahtera ja se koreilee vallan kovasti ruskamekossaan). Ja kun ilta tummuu, sytytän kynttilöitä. Makaan iltaisin sängyssä ja katselen kirkasta tähtitaivasta. 

Piipahdin viime viikolla viikonlopuksi Ouluun. Kummityttöni täytti kuusi vuotta ja kerrankin olin paikalla juhlimassa oikeana päivänä. Hän on kyllä valloittava pieni neiti. Olen ollut vähän huolissani miten voin olla hyvä kummitäti, kun välimatkaa on näin paljon. Mutta ehkä tärkeintä on kuitenkin se välittäminen, vaikka ei niin usein pystyisikään näkemään. 

Olen katsonut elämäni ensimmäisen kerran Harry Potterit loppuun asti. Ja löysin itseni olemasta pettynyt, kun liian vähän päähenkilöitä kuoli lopputaistelussa. Kauhean epärealistista. 

Leffarintamalla tapahtui muutakin, telkkarista tuli alkuperäinen tähtien sota trilogia (kai niitä oli kolme), joten sunnuntaisin linnottauduttiin telkkarin ääreen ja minäkin näin nyt vihdoin viimeinen ne kuuluisat kultaiset bikinit, joista minulle horistiin jo 15-vuotta sitten baarissa, koska kaverini laittoi vahingossa tukkani kuten Prinsessa Leia:lla.

(Tässäpä muuten vinkki sinkuille, varmasti tulee yksi jos toinenkin tyyppi juttusille kun täräyttää tukasta mikkihiirenkorvat molemmin puolin päätä, juttujen taso onkin sitten sitä tähtien sotaa, joten jutut saattaa loppua lyhyeen, kun ei ole hajuakaan kultaisista bikineistä.)

Ja koska mies nukkui päiväunia kun minä haaveilin treffeistä, teki käytännöllinen neitokainen lopultamakaroonilaatikkoa. Jostain syystä makaroonilaatikon kanssa pitää syödä porkkanaraastatetta, joten raastoin omin pikku kätösin meille raastettakin. Katoin pöydän nätisti, sytytin kynttilät ja niin me istuimme syömään.

Söimme kynttilänvalossa makaroonilaatikkoa ja porkkanaraastetta. 

Suhteet Sisustus Oma elämä Rakkaus

Parasta Espoossa

Espoo. Olen asustellut täällä nyt jo.. odottakaas.. puoli vuotta! Ensin tänne jäi tyttö, sitten tuli vaatteet ja lopulta tipottain kaikki muukin. Virallisesti olen ollut Espoolainen vasta kuukauden. 

Mikä Espoossa on parasta? Lyhyt työmatka. Kävelen kilometrin töihin, satoi tai paistoi. Kotimme ikkunat ovat kallioista metsää vasten. Täältä on lyhyt matka Helsinkiin. Sisko asuu viiden kilsan päässä ja usein soittellaankin et mitä teet, nähdäänkö?

Mutta on vielä yksi, sellainen mitä rakastan ja haluaisin kyllä olla vielä tätä kolmea kilometriä lähempänä.

Meri.

Kesällä pinkaisin niinä harvoina aurinkoisina päivinä töiden jälkeen rannalle. Katselin kun kummipoika räpiköi äitinsä kanssa vedessä tai pakotin M:n kanssani tavaravahdiksi, kun itse kävin pulahtamassa. Aioin koko viime kesän mennä merimelomaan mutta se jäi. Tänä kesänä, eräs ilta kun mun työt oli loman jälkeen jo alkaneet me mentiin. Aurinko paistoi eikä aallokko ollut liian kova. Oli hauska seikkailla pienten saarien luona ja käydä kurkistamassa Haukilahden venesatamaa. 

Seisoin miehen kanssa juhannusyönä Matinkylän rannassa ja katsoin kun juhannuskokko syttyi ja paloi vaaleanpunaisessa kesäyössä.

juhannuskokko.jpg

 

Kaveri vinkkasi alkukesästä, että Haukilahden rannan cafe Mellstenissä on hyvät pitsat. Ollaan käyty usein treffeillä Mellstenin terassilla. Pitsan jälkeen on kiva käydä kävelyllä niemen ympäri. Istua kalliolla katselemassa merta ja auringonlaskua. Siinä istuskellessa on kiva jutella niitä näitä. Suunnitella tulevaisuutta tai olla vain hiljaa. Elokuun iltojen viilentyessä otettiin kallioille messiin kaakaot. 

vaaleanpunainen ilta.jpg

Haukilahden ranta, se muistuttaa niin paljon Hankoa. Hiekkaa, kallioita ja mäntyjä. Eilen käytiin siellä taas kävelyllä auringonlaskun aikoihin, jätettiin auto Mellstenille ja seikkailtiin kallioilla ja hiekalla. Mies olisi halunnut hiekkatielle, mut minä loikin kiveltä kivelle. Ranta loppui söpöön kiviseen siltaan, joka johti aallonmurtajalle. Tunnelma oli kuin Italiasta, Korsikasta tai Kroatiasta. Jäin kuvailemaan miehen jatkaessa eteenpäin, mutta en saanut tallenettua näkemääni kuviksi. Pari onnistui rajauksellisesti, mutta olisin oikeasti tarvinut niihin järkkärin, jotta säädöt olisivat menneet kohdalle. Niinpä jätin kuvaamisen ja kiipesin aallonmurtajalle katsomaan merta. 

aallonmurtajalla.jpg

Luonto on vain niin kaunis. Ja Espoossa on paljon kaunista luontoa. Käytiin kotimatkalla tutkimassa Iirislahtea. Se oli hauska, sokkeloinen ja tunnelmallinen. Voisikohan se olla tuleva asuinalue, kun tämä koti jää joskus liian pieneksi? Tulevaisuus sen näyttää.

Kao

 

Muoti Oma elämä Ostokset