Helmikuu! Oi ihana helmikuu, olen odottanut sinua niin pitkään.

Eilen lähti viimeinen iso raportti verovirastolle ja livistin töistä ruhtinaalliset puoli tuntia etuajassa. Voi sitä tunnetta. Sydän keveänä, linnut lauloivat (vasta mielikuvituksessani, mut laulelivat) ja pieniä tanssiaskeleita ottaen.

Olen selvinnyt vuoden kaksi kovinta kuukautta esimiehenä. Olemme tehneet asiat hyvissä ajoin ja nyt minulla on käsitys siitä mitä ensi vuonna voi tehdä paremmin. Olen luonut meille työlistan sijasta aikataulun, jossa lukee vastuuhenkilö, aika milloin tehtävän voi aikaisintaan tehdä sekä tehty-sarakkeen, josta näkee milloin se tänä vuonna tehtiin. Lisäsin sinne myös lisätietoja kohdan, jossa kerrotaan mitä kautta mikäkin juttu tulee tehdä ja mistä löytyy lisätietoa. Olen luonut tyhjästä meille käytäntöjä isoihin asioihin, joista minulla ei vielä kaksi kuukautta sitten ollut mitään hajuakaan. Olen jutellut tilkkareiden kanssa ja selvinnyt siitä hyvin. Olen saanut vietyä yhden ison ison muutoksen läpi koko konsernitasolla, vaikka esimieheni kannustava kommentti oli, että tämä ei sitten tule menemään kerralla läpi, vaan joudut neuvottelemaan tästä luultavasti koko loppuvuoden. En joutunut. Minulla oli harkitut perusteet ja halusin neuvotella. Muutos meni kerralla läpi.

Paras lahja oli alaiseni kommentti ”ihanaa kun sä oot nyt täällä, kun me ollaan oltu vuosikausia aina pulassa näiden teknisten juttujen kanssa, kun ei ole ollut ketään auttamassa”. Voiko esimies parempaa palautetta saada? 

Laskin tehneeni melkein 30 h lisätöitä pelkästään tammikuussa. Aion käyttää ne viikon lomana tässä kevään aikana, ostaa matkan johonkin aurinkoon meren äärelle, upottaa varpaat hiekkaan, juoda pina coladaa ja kahlata meressä. 

Mitä opin?

Paineen alla selviytyy, kun ei päästä stressiä määräämään asioista, vaan pysyy rauhallisena.

Vaikeitakin asioita pitää tehdä, eikä niitä kannata pelätä.

Uskon itseeni, palautin mieleeni ettei minun vielä tarvitse olla ammattilainen ja oikealta tasolta arvioidessa olen hiton kova ammattilainen.

Pidän tiimistäni. Eivät he ole ollenkaan hankalia. He ovat ihania ja persoonallisia. Olemme opetelleet tekemään yhteistyötä.

En tee muutoksia kysymyttä alaisteni mielipidettä. Me neuvottelemme muutoksista. Minun ei tarvitse korostaa esimiesasemaani yhtään kellekään ja saan tiimiltäni ihan tajuttomasti hyviä ideoita. Siellä ne ovat, kun vain joku ymmärtää kysyä. 

Alaisilleni ovi on aina auki. En voi olettaa olevani osa tiimiä, jos itse sulkisin heidät ulos.

Kaiken voi korjata.

En enää ikinä luovuta elämääni työlleni. Kukaan ei siitä kiitä ja olet itse niin väsynyt, ettet jaksa vapaa-ajalla mitään. 

Minä olen paras, kaunein, ihanin ja minä selviydyin. Minä olen selviytynyt vaikka mistä. Minä olen aika hyvä tyttö!

Palkitse hyvästä suoriutumisesta. Kerron ensi viikolla, miten palkitsin tiimini 🙂

Nyt kerron siitä miten palkitsin itseni: Tein itse avokado-sushia ja poksautin auki vihdoinkin minipullon lempi shampanjaani. Istahdin pehmoiselle matolleni picnicille katsomaan Putousta. Nauttikaa elämästänne!