Parasta Espoossa
Espoo. Olen asustellut täällä nyt jo.. odottakaas.. puoli vuotta! Ensin tänne jäi tyttö, sitten tuli vaatteet ja lopulta tipottain kaikki muukin. Virallisesti olen ollut Espoolainen vasta kuukauden.
Mikä Espoossa on parasta? Lyhyt työmatka. Kävelen kilometrin töihin, satoi tai paistoi. Kotimme ikkunat ovat kallioista metsää vasten. Täältä on lyhyt matka Helsinkiin. Sisko asuu viiden kilsan päässä ja usein soittellaankin et mitä teet, nähdäänkö?
Mutta on vielä yksi, sellainen mitä rakastan ja haluaisin kyllä olla vielä tätä kolmea kilometriä lähempänä.
Meri.
Kesällä pinkaisin niinä harvoina aurinkoisina päivinä töiden jälkeen rannalle. Katselin kun kummipoika räpiköi äitinsä kanssa vedessä tai pakotin M:n kanssani tavaravahdiksi, kun itse kävin pulahtamassa. Aioin koko viime kesän mennä merimelomaan mutta se jäi. Tänä kesänä, eräs ilta kun mun työt oli loman jälkeen jo alkaneet me mentiin. Aurinko paistoi eikä aallokko ollut liian kova. Oli hauska seikkailla pienten saarien luona ja käydä kurkistamassa Haukilahden venesatamaa.
Seisoin miehen kanssa juhannusyönä Matinkylän rannassa ja katsoin kun juhannuskokko syttyi ja paloi vaaleanpunaisessa kesäyössä.
Kaveri vinkkasi alkukesästä, että Haukilahden rannan cafe Mellstenissä on hyvät pitsat. Ollaan käyty usein treffeillä Mellstenin terassilla. Pitsan jälkeen on kiva käydä kävelyllä niemen ympäri. Istua kalliolla katselemassa merta ja auringonlaskua. Siinä istuskellessa on kiva jutella niitä näitä. Suunnitella tulevaisuutta tai olla vain hiljaa. Elokuun iltojen viilentyessä otettiin kallioille messiin kaakaot.
Haukilahden ranta, se muistuttaa niin paljon Hankoa. Hiekkaa, kallioita ja mäntyjä. Eilen käytiin siellä taas kävelyllä auringonlaskun aikoihin, jätettiin auto Mellstenille ja seikkailtiin kallioilla ja hiekalla. Mies olisi halunnut hiekkatielle, mut minä loikin kiveltä kivelle. Ranta loppui söpöön kiviseen siltaan, joka johti aallonmurtajalle. Tunnelma oli kuin Italiasta, Korsikasta tai Kroatiasta. Jäin kuvailemaan miehen jatkaessa eteenpäin, mutta en saanut tallenettua näkemääni kuviksi. Pari onnistui rajauksellisesti, mutta olisin oikeasti tarvinut niihin järkkärin, jotta säädöt olisivat menneet kohdalle. Niinpä jätin kuvaamisen ja kiipesin aallonmurtajalle katsomaan merta.
Luonto on vain niin kaunis. Ja Espoossa on paljon kaunista luontoa. Käytiin kotimatkalla tutkimassa Iirislahtea. Se oli hauska, sokkeloinen ja tunnelmallinen. Voisikohan se olla tuleva asuinalue, kun tämä koti jää joskus liian pieneksi? Tulevaisuus sen näyttää.
Kao