Pieniä asioita

Mua ärsyttää lukea vaalien jälkipyykkiä. Hitto ”kuka edes äänestää perussuomalaisia” No 17,6 % äänestäneistä. Tätä on demokratia ja sitä Suomea jatkuu tuonne sun ja mun navan ulkopuolellekin. Koetin kirjoittaa tästä jotain nättiä hei olkaa oikeasti suvaitsevaisia shittiä. Mut tuolla se on luonnoksissa. Koska mä en halua olla kiltti, mä en halua kuulla kuinka toisia haukutaan tyhmäksi, koska ne on omista lähtökohdistaan äänestäneet jotain toista kuin mitä ite on. 

Haloo maailma, meitä on täällä miljoonia ja me ei olla samaa mieltä asioista!

Ei se tee tyhmäksi että on eri arvot. Se ettei kuuntele toista ja sanoo sitä tyhmäksi on törppöä käytöstä. 

Tähän väliin vedän henkeä, muistan että ihmiset vain purkivat hämmennystään vaalituloksesta ja että kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä. 

Noin. Se vaaleista. Ja en äänestänyt Perussuomalaisia. Ärsyttää vain tuo mukasuvaitsevaisuus, jossa suvaitaan kyllä Kuwaitilaista karvatonta kissaa ja sen tunteita, mutta ei niitä vierellä kulkijoita.

 

Muakin pelottaa mihin tämä maailma on menossa. En tiedä kuka ton talouden saisi paranemaan. Mut parantua sen pitäisi ja minusta pitäisi tukea pienyrittäjyyttä, jotta niistä voisi kasvaa niitä isoja yrityksiä. 

 

Mut elämä on hetkiä.

 

Makasin tänään hammaskiven poistossa. Inhoan sitä metallista piikkiä jolla niitä kaivellaan pois. Hoitaja totesi mun sätkiessä, että kokeillaanpa tuota ultraäänilaitetta. Vähän se vihloi, mutta enpä joutunut tuntemaan tunnin ajan sitä skraaps skraaps ääntä pääni sisällä. Oi autuutta. Lisäksi mulle näytettiin miten hammaslankaa käytetään. Kyllä, olen 32 enkä osaa käyttää hammaslankaa. Tärkein asia tässä taisi olla, että vaikka ien vuotaa verta, en ole langannut väärin. Tuon takia olen aina lopettanut sen ensimmäisiin iltoihin. Nyt en lopeta.

Eilen löysin pyöräni taas kerran kaltoinkohdeltuna asemalta. Tällä kertaa vintiövandaalien mielestä oli kiva idea päästää ilmat pihalle renkaista. Mä en vain tajua. Käykö muiden pyörille noin? Ärsyttääkö mun pyörä koska se on pinkki (peritty kummitytöltä ja ostettu hänelle silloin kun kaiken piti vielä olla vaalenpunaista). Miksi hitossa ihmisen pitää vapauttaa energiaansa rikkomalla aseman pyöräparkki ja toisten pyörät? Helppo se on rikkoa, kun ei itse maksa penniäkään korjauksista. Lasken päiviä siihen, että pääsen pois Vantaalta. 

Käytiin kävelyllä kaverini ja hänen koirulinsa kanssa. Töölönlahdella. Siellä missä lenkkeilin ensimmäiset Helsinki-vuoteni. Se on niin kaunis. Pysähdyin vähän väliä kuvailemaan. Näimme äidin, joka juoksi pienen lapsensa perään niin, että lastenvaunut jäivät kävelytielle valuen sieltä mereen. Säihkähdimme hulluna, sillä heti ei tajunnut, ettei vaunuissa ole ketään. Seisoimme hetken siinä kävelytiellä ja päivittelimme äidin kanssa. Tarjosimme vertaistukea ja hihittelimme absudille näylle, minkä vaunut meressä aiheuttivat. 

Hetkiä.

Istuimme sinisen huvilan kahvilassa kahvilla. Siellä oli paljon koiria. Koirakuumeeni voi hyvin ja järki saa todella tehdä töitä, etten tähän hetkeen edes yritä ajatella hankkivani koiranpentua. Aloin ajatella millaisia mäyräkoirat ovat vauvoina. Ne on varmaan hurjan pieniä. Menin tietty katsomaan niitä youtubesta. Eiii.. niin suloisia. Tyyppi on melkein yhtä pieni kuin koiran purulelu.. En kestä. Takaisin kahvilaan. Näkymät ovat mielettömät! Siellä sitä voi istuskella Töölönlahden valtiattarena. Katsella kun aurinko laskee Oopperan taakse.

Töissä, kun joku projekti sujuu ja voi loistaa tyytyväisyyttään. Minä osaan, minä saan tätä tehtyä ja se on kivaa. Kunpa se olisi aina tuollaista.

Vesijumpassa, jonne pääsin vihdoin flunssan, refluksitaudin ja pääsiäisenä pyörähtäneen nilkan aiheuttaman lepotauon jälkeen. Olin ihan kuollut ennen puoliväliä. Ohjaaja kannustaa, teetkö kaikkesi, onko tuo varmasti paras mihin pystyt? Lujempaa lujempaa lujempaa!!! Aiemmin luulin kuolevani, mutta kun keskityin, niin pääsinkin lujempaa. Ja hengissä pois altaasta.

Kirjasto, jonne piipahdin hakemaan lisää Agatha Christietä. Siellä oli bändi soittamassa. Jotain jazzahtavaa. Viivyin siellä aika pitkään. Oli kiva kuunnella livemusiikkia. Miettiä että veikö Vantaa minusta sen kaikkeen osallistuvan aktiivin, vai parisuhde? Voisinko molemmat puolet huomioiden silti vähän aktivoida itseäni kulttuurisesti? Voisin.

Tekstarit siltä yhdeltä. Söpöä. 

Ilmoitus, että kummipoikani on kävellyt neljä askelta. Mainitsin siitä ihan muutamaan otteeseen seuralaiselleni. ”Joko mä sanoin et X otti neljä askelta?” Niin joo sanoinkin. Mut hurjaa, pieni ihminen kävelee.

Nuo kukat. Niitä on niin vähän ja silti jo hurjasti. En tiedä kuinka ne voi ilahduttaa väsynyttä mieltä niin paljon. Instragramini on täynnä kukkasia :) 

Tällaista täällä. Elämää. Olemista. Ajatuksia. Minua.