Rangella

Ystäväni on alkanut harrastaa golfia. Seuraillessani fb-päivityksiä huomasin hihkaisevani kommenttiboxiin, että opeta minullekin. Näinpä löysin itseni, Hennan ja golfbägin matkalla Hiekkaharjun Golfkentälle. Ihan sinne kenttäkentälle minua ei päästetty, mutta siinä ihan kahvilan vieressä oli sellainen lyöntien harjoittelupaikka – range, missä minäkin sain huitoa. 

Ensimmäinen yllätys oli se, että siellä oli söpöjä poikia! Jee, hyvä laji, selvästikin. Tämän hienon puolen valaistuessa minulle olin heti valmiimpi opettelemaan oikeantyylistä lyöntiä. Ensimmäinen opetus taas oli sellainen, ettei sitä isoa mailapussia oteta mukaan kahvioon, josta ostettiin pallopoletteja. Onneksi en ollut siellä yksin, sillä olisin heti rikkonut etikettiä. Hui. Pallot lypsettiin koneesta pieniin koreihin. Ne olivat ihan mahdottoman söpöjä koreja ja puolillaan palloja olisin voinut kanniskella niitä pitempäänkin. Range oli kuitenkin hyvin lähellä pallonlypsykonetta, joten kovin pitkään en voinut koreineni keikistellä.

Sitten siirryimme rangelle, omani oli täynnä hiekkaa ja söttöä, joten kesti hetkisen, ennen kuin uskoin, ettei hiekka häiritse harjoitteluani. Pieniä palloja ei säilytettykään korissa, vaan ne piti kaataa tuollaiselle alustalle, eikä missään näkynyt tiitä! Niitä käytettiinkin vain nurmikolla. Jahas. Sain aloittelijalle helpoimman eli ysimailan tassuihini. Sitten minulle ohjeistettiin oikea ote mailasta, oikea asento ja harjoiteltiin lyömistä. Tässä vaiheessa olin jo hieman kärsimätön, sillä halusin päästä jo huitomaan palloja. Sain kuitenkin pienen breefauksen siitä miten lantion tulisi kiertyä lyödessä ja miten maila saatetaan lyönnin jälkeen sekä sen tärkeimmän neuvon – pidä katse pallossa. Tässä vaiheessa taisin hihkua, että nyt haluan jo lyödä niitä palloja! Henna kuitenkin ensin löi pari palloa näytiksi ja selosti miten minun tulisi lyödä. 

36 palloa, joiden vuokraus maksoi 2 euroa, vieressä söpö kori.

Sitten pääsin vihdoin lyömään. Sain vuorotellen kehuja ja opastusta paremmasta tavasta lyödä. Kuulin eron miten pallo kumahtaa, kun sitä lyö liian ylhäälle, kun lyönti ei oikein onnistu muuten tai sitten sellaisen täydellisen napauksen, kun pallo lähtee just hyvin lyödessä. Työkaverini oli varoittanut, että golfaukseen tarvitaan hyvät hermot, mutta rangella sain vain huitoa palloja kohti 50 m merkkiä (oli siellä 100 m,  150 m ja 200 m, mutta en minä nyt sinne asti lyönyt). Oikeaoppinen ote mailasta tuntui vähän hassulta, ihan kuin olisi ollut sormet solmussa, joten ihan vaivihkaa kokeilin ihan vain tennisotetta ja huitaisin pallon liikkeelle. Sain lyötyä, mutta ohjailtavuus ja napakkuus siinä kärsi. Sormet takaisin solmuun ja pikainen vilkaisu neiti opettajaan, oliko se huomannut. Olihan se, taitaa jo tietää hartioiden asennosta milloin olen tekemässä jotain lihmua. Sain tuhmuudesta palkaksi hymyn ja uuden satsin neuvoja. Keskityin ja mietin kaikkia oppeja jotka olin saanut ja viuh, ihan täydellinen lyönti! Vitsit mikä opettaja, juuri oikeanlainen, eli kehuu välillä ja sitten neuvoo niin nätisti, että on todella helppo sitten seurata niitä neuvoja. 

Maanmainio neiti opettaja

Eka pallokori kului niin nopeasti, että kävin poimimassa meille uudet korilliset palloja. Ymmärsin myös hyvin, miksei palloja jätetty koriin, sillä sieltä ne olisi pitänyt onkia yksitellen lyöntiuhreiksi. Nyt riitti kun siirsi mailalla uuden pallon kohti viheriötä. Yksi palloistani näkyy tuossa kuvassa. Luulin, että saisin kipitellä hakemaan sen sieltä pois ja lyödä sen uudelleen, mutta onneksi kysyin ennen kuin tein. Ei siellä kuulemma saa kipitellä. Sinne jäi hyvä pallo. Toiseen koriin keskityin enemmän, kokeilin enemmän muitakin mailoja tulin lopulta siihen tulokseen, että kasimaila (vai oliko se seiska) oli oikein hyvä minulle tässä vaiheessa. Olisin ehkä hieman halunnut vielä huitoa kolmannen korin maailmalle, mutta kello alkoi lähestyä kahdeksaa, jolloin paikka meni kiinni.

Kun ei ole oikeaoppista vaatetusta, niin kannattaa laittaa päälle raitapaita, se käy melkein missä vain :)

Oli kyllä mahtava ilta ja mieli tekee jo takaisin huitomaan palloja. Ehkä minullakin on jokin päivä oma bägi ja täpäkkä pikeepaita, joiden kanssa kipittelen pitkin peltoja usuttaen pientä valkoista palloa kohti hole in onea. Kiitos Hemu, oot ihana <3