Saapuminen Islantiin ja Äitienpäivä Blue Lagoonissa
Lennon reitti kulkee Islannin yli. Harmitti ja ihastutti olla ikkunapaikalla. Maisemat olivat jotain ennennäkemätöntä. Laajoja jäätiköitä, mietin kuinka istuin pienessä luokassa kaukana lapissa opiskelemassa Islannin jäätiköitä. Nyt alapuolellani levisi Vatnajökull. Se oli aivan valtava, se vain jatkui ja jatkui. Tilhi kurkisteli vieressäni ja yhdessä ihailimme jäätikköä. Kun jäätikkö loppui, maassa virtasivat turkoosihtavat joet. Luulin näkeväni näkynä, kunnes näin täysin turkoosina hohtavan järven.
Huristaessamme Keflavikilta pitkin Reykjavikin niemimaata katselin lumoutuneena laavakiviröykkiöitä. Siellä kasvoi jäkälää, vihreää sammalta ja hassunmuotoinen kivikko näytti todellakin siltä, että siellä asui maahinen tai pari sataa.. Sieltä ne katselevat turisteja rauhassa, tietäen kuka tämän tuliperäisen saaren todellinen valtias on. Peikot ja mörrinkäiset voisivat hyvin pitää pitojaan suurien kivien alla, enkä enää naureskellut tarinoille isoimmista kivipaaseista, joiden sanottiin olevan auringon nousun jähmettäviä peikkoja. Tämä maa ihan kuhisi ja kihisi omia tarinoitaan. Sinne tänne oli koottu kiviröykkiöitä pieniksi torneiksi, meri kimmelteli ja taustalla siinsivät tulivuoret.
Uskomaton saapuminen, todellakin. Illalla Mami ja Tilhi jaksoivat lähinnä käydä illallisella ja jätinkin mummilunnin vahtimaan hotellihuoneen kylpyammeessa ilakoivaa Tilheään, nappasin järkkärin kainaloon ja hiivin Reykjavikin iltayöhön.
Äitienpäivän aamuna heräsin ennen äitiä, kun mami alkoi heräillä, keitin hänelle äitienpäiväkahvit, annoimme pienen herkkulahjan ja kortin kauniin tai ainakin kovaa lauletun onnittelulaulumme säestyksellä. Olin varannut hotellista aamiaisen ja koska äitienpäivänä kaiken pitää vain sujua, varasin hotellin respasta valmiin retken Blue Lagoon Spahan Reykjavik Excursionin kautta. Retkeen kuului haku hotellilta, kuljetus, päivälippu Spahan ja paluukuljetus takaisin hotellille. Meillä oli omat pyyhkeet mukana, mutta vuokrasimme kylpytakit käyttöömme.
Blue Lagoon oli ihana. Matkaseuralaiseni rakastavat lillumista ja uimista. Lämpimässä vedessä oli ihana olla ja koska vesi on suolaista, siinä on hauska kellua. Vesi oli hassun vaaleansinistä. Väri johtuu mineraaleista, levistä ja kvartsista ja kaikki mitä vedessä lillui, teki sen terveelliseksi iholle. Altaalla oli suurissa saaveissa Span omaa kasvinaamiota, jota sai levitellä kasvoilleen. Pikku Tilhi piti huolta, että sain naamion ainakin neljään tai viiteen kertaan, mutta kukapa kieltäytyisi kauneudesta ja tuottamasta lapselle sitä iloa, että sai tuhria sekä tädin, että mummon vaalealla savella..
Vaikka vesi oli lämmintä, noin 35 asteista, se ei kuitenkaan ollut liian kuumaa ja siellä pystyi vain lillumaan ja lillumaan. Allas on tehty laavakivien keskelle, vesi höyryää koko ajan ylöspäin ja välillä täytyi ihan miettiä, että minäkö tässä uiskentelen Islannissa sinisessä vedessä.
Osa laguunista oli eristetty ja siellä sai vesihierontoja. Mami oli hyvin hyvin hyvin kiinnostunut hieronnoista ja sanoikin hyvin päivänsankarittaren äänensävyllä, että minun pitäisi mennä selvittämään miten hän pääsee hierontaan. Niinpä kapusin ulos altaasta, vuotin kylpytakkini ja lähdin respaan varaamaan rouvalle hieronnan. Tilhikin halusi hieronnan, enkä todellakaan aikonut päästää noita kahta nauttimaan ilman minua. Tilhelle oli tarjolla vain 20-minuutin mini-hieronta ja toisen aikuisen pitäisi mennä hänen kanssaan (koska eihän lasta voi jättää altaaseen valvomatta sillä aikaa, kun täti nauttii hieronnasta..). Varasin Rouva Äidille 40 minuutin hieronnan, vaikka se maksoikin melkoisesti.
Hieronta oli ihan täydellinen. Makasin ohuella uimapatjalla. Päälläni oli peitto, jota välillä kasteltiin lämpimässä vedessä, jotta pysyin sen alla lämpimänä. Mietin aluksi, etteihän hieroja hiero ollenkaan. Hän vain piti minusta kiinni. Hetken päästä huomasin, että pito on staattista ja että kun hän päästi irti, niin kummasti alkoi veri kiertää hartoissa. 20 minuuttia hurahti ohi aivan liian pian. Vannon, että jos hieroja olisi päättänyt kosia minua kesken hieronnan, niin olisin nyt onnellinen islantilainen vaimo. Se oli taivaallista.
Lilluttuamme noin kuutisen tuntia Blue Lagoonissa neuvottelin Tilhen ulos altaasta epämääräillä katsotaan ehditäänkö tänne uudestaan lupauksilla. Jäimme kyydistä Hallgrímskirkjalla, jota olin jo edellisenä iltana käynyt yksin tutkimassa.
Suuntasimme siitä etsiskelemään itsellemme illallispaikkaa ja satuimmekin nopeasti Kol-ravintolan eteen. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää, söin jonkin kolmen lihajutun lajitelman, Mami halusi talon oman salaatin. Tilhi sai hampurilaisen listan ulkopuolelta ja tarjoilija oli niin komea, että olisin kuolannut vähän, jos olisin viitsinyt :) Palvelu oli todella ystävällistä ja herkkulakosta huolimatta söin Mamin kanssa omenapiirakkaa. Tilhi yritti urhoollisesti tuhota kolmen jäätelöpallon annoksen, mutta joutui toteamaan, että sitruunamelissajäätelö maistui ainoastaan tädille.
Kävelimme hiljakseen katua alas ja pian olimmekin takaisin hotellillamme. Päivän lillumisesta huolimatta Tilhi vaati päästä kylpyyn räpiköimään, siellä se sukelteli onnellisena siihen asti, että tuli nukkumaanmenoaika.
Mikä äitienpäivä.