Saikun jälkeen

Hilijaista on ollunna, palstan pitäjä kun on ollut sairauslomalla keräilemässä takaisin energiaansa.. Neljästä viikosta kaksi ekaa meni nukkuessa, maailman ihanin asia oli, kun lääkäri sanoi puolivälissä, että saikku jatkuu kesäloman alkuun asti. Seitsemän viikkoa aikaa kerätä voimia, seitsemän viikkoa aikaa kuoriutua väsyneestä typystä takaisin minuksi. Seitsemän viikkoa auringossa huolettomana kirjoja lukien.. 

No eihän se ihan noin mennyt. Aika pian pelkkään olemiseen kyllästyy. Voimat loppuu nopeasti, joten päivän ”tekemiset” piti suunnitella huolella. Tuli myös tehtyä eräs mies aika hulluksi, kun kotona sadepäivän tylsistyneenä kökköttänyt tyttö ja koko viikon töissä raatanut väsynyt mies tapaavaat toisensa perjantai-iltana. Päätin tällaisen ihan turhan kiukutteluillan jälkeen antaa toiselle aikalisän ja kadota Pohjoiseen. 

Aloitin vierailemalla Oulussa ihanaisen kummityttöni luona. Hän on kyllä sellainen suloinen energiapakkaus, että täti on sulaa vahaa. Höppänän kanssa leikittiin, väritettiin, tanssittiin, luettiin satuja ja vähän riideltiinkin (aiheena oli raparperin syönti, lopulta hän maistoi ja se olikin hyvää). Oli ihana istua rakkaan ystävän kanssa teekupit käsissä ja miettiä elämän hulluutta. Katsella kuinka rakastava aviomies hemmottelee häntä. Ne on niin.. Perhe. Olen samaan aikaan ulkopuolinen mutta sisäpiiriläinen. Mun rakkaat.

Juhannukseksi huristelin vielä kauemmas pohjoiseen, kohti kotia. Silmissä kangasteli aurinkoinen Pyhätunturi, uintiretket Pyhäjärvelle, vohvelit ja iltalenkit. No, Juhannus oli kylmä. Mentiin silti ”kylille” eli kierreltiin tunturin parissa ravitsemusliikkeessä. Tiuhti ja Viuhti tilasivat lastenshotteja, kokista kermavaahdolla, jotain vihreää juttua ja karamellikaakaota tarjottimet täyteen. Juhannuspäivänä lämmitettiin vanhan sauna. Kävin siellä viimeisenä. Ne hetket, kun tallustelee pyyhe kainalossa hiekkatietä kohti saunaa, kun nojailee pyyhe päällä saunan terassilla jäähdyttelemässä tai kun tukka märkänä kipittelee hiljakseen kohti kotia, niissä on sitä jotain. Sitä kesää. Kotia. 

Koti… Se on iltalenkki tutuille hiekkateille. Se Tiuhti ja Viuhti nauramassa. Mami tekemässä ruokaa. Pipsu milloin kiukuttelemassa ja milloin kerällä kainalossa. Kaksi haukkua, joiden kanssa on hyvä käydä tutkimassa metsäpuroja. Kahvinkeitin, joka täytyy sammuttaa, ettei se kuluta sähköä. Miljoona kahvikuppia päivän aikana. Hippasilla olo, hupsut leikit. Nokoset sohvalla. Porot perunapellossa. Kahvikutsu naapuriin. Tunturi, joka on niin kaunis, että sydäntä riipaisee. Aurinko joka ei laske. Kukkivat metsätähdet, suopursut, kullerot ja vihanta metsä. Hassut mökkien nimet mökkialueella. Täällä on niin kaunista. 

Hassua, miten täällä osallistutaan tapahtumiin. Kun viikonloppuna ei ole kymmentä eri tapahtumaa ympäri kaupunkia, menevät kaikki Papatuspäiville. Ihmeteltiin vanhoja autoja, kuorma-autoja, traktoreita sun muita, olisi päässyt helikopterilennolle kemijärven ylle, lapsille oli talutusratsastusta ja Tilhi oli löytänyt jousi-ammuntakojun. Vihdoinkin pääsin kokeilemaan sitä! Paikalle oli köörätty vanha juna, Lättä-Hattu, sillä piti sitten tietenkin käydä ajelemassa. Törmäsin kavereihin ja katselin, kun äiti syötti koirille muikkuja. 

Tällainen on Lappi kesällä. Meidän ”natiivien” oma paikka. Yhden asian olin kuitenkin unohtanut. Kun menee lenkille ohuissa jumppahousuissa, pitää sääskimyrkkyä laittaa nilkkojen, ranteiden ja pään lisäksi myös peppuun. Ne iski sinne kuin murhanhimoiset vampyyrit. :)

kesäterveisin,

Kao

P.S. Täällä juuri keskustellaan kovasti siitä, miksi meidän talon yli lensi illalla lentokone. Mistä se tuli ja mihin se meni.. Ei täällä kuulkaas saa koneet lennellä ilman lupaa :)