Saines et sauves? Paris 13 Novembre 2015

Kuva: Jean Jullien

Aioin vain nopeasti vilkaista uutisia ennen nukahtamista. Terrori-isku Pariisissa. Ei, taasko? Luin lisää mitä vain voin. Nukahdin lopulta levottomaan uneen herätäkseni vielä synkempään uutisaamuun: Kuusi samanaikaista terrori-iskua, 120 kuollut ja 200 loukkaantunutta.

Luin ensin uutiset ja surin Pariisia. Surin Ranskaa, tuota maata jossa minäkin olen asunut. Mietin pelkoa ja kauhua mitä pariisilaiset nyt kokevat. Kunnes tajusin, että minunkin opiskelutovereitani asuu Pariisissa. Harvoin olen ollut niin iloinen Facebookista, kuin tänä aamuna, kun 6 ihmistä oli ilmoittanut olevansa turvassa. En edes tiedä ketä on Pariisissa ja mihin muualle kaikki ovat levinneet. 

Yksityisen huolen jälkeen mieli koettaa piristyä, miettiä jotain muuta. Pakotan sen takaisin Pariisiin. Mietin kuinka terrori-iskuja saisi ehkäistyä, mietin Lähi-Idässä riehuvaa sotaa ja niitä jotka jäävät sen jalkoihin. Pakolaismääriä jotka vellovat ympäri Eurooppaa. Pelkoa ja turvattomuutta maailmassa. Mietin miten ihminen voidaan kouluttaa räjäyttämään itsensä, jotta mahdollisimman moni muukin kuolisi. Kuinka paljon vihaa täytyy silloin tuntea?

*****

Mies laittoi uutiskanavan kiinni. Meidän pitäisi valmistautua lähtemään häihin. Mieli on matala, mutta tänään taistelen terrorismiä vastaan sillä, että rakkaus voittaa. Menen ja juhlin rakkautta jokaisen kuolleen pariisilaisen puolesta. Nostan maljan morsiusparille ja muistan samalla niitä, joiden elämä on sammunut. 

#prayforparis