Tilinpäätös 2014 vuodesta
Oon miettinyt viime vuoden alussa tekemääni unelmalistaa tänne blogiin. Vuosi 2014, mitä tuotkaan tullessasi? Mietin mitä kaikkea siitä toteutui. Tänään uskaltauduin etsimään tuon listan ja tekemään tilinpäätöksen:
Nämä olivat toteutuneet:
- Matkustelua. Tätä oli ehkä vähiten kuin koskaan, mutta sain silti käydä pariin kertaan Tukholmassa ja Tallinnassa. Lisäksi kävin Köpiksessä ja Islannissa sekä monta kertaa Lapissa. Mikähän mun paljon matkustelua vuosi sit on.. hi hii.
- Rakkautta. Paljon pussailevia rakastuneita pariskuntia. Vaikka kuohuviinoituneelta neidiltä lähti vuoden 2014 ensimmäisinä tunteina viesti ”shinkkuvuosi 2014!” yhdelle exälle (jonka kaa ollaan muutenkin välillä tekemisissä), niin elämään asteli mies maaliskuussa.
- Ystäviä. Mun ystävätkin pariutui, meillä on ollut pariskuntavuosi ja ollaan sit osan kanssa nähty tuplatreffeillä.
- Hulluttelua. Tätä on riittänyt 🙂
- Tanssimista. Tätä on ollut, niin että jalkoihin sattuu, mutta ihan liian vähän.
- Siskojen/ystävien lapset. Ne on ihania. Varsinkin pieni kummipoika jonka sain huhtikuussa <3 ja ei, omia ei ole vieläkään suunnitteilla. Ostan sen sijaan äidille koiranpennun, jos se vielä kovasti niitä kyselee..
- Pulkkailua. Lasken tän toteutuneeksi, vaikka toteutinkin sen vasta 1.1.15. Syytän etelän lumettomuutta ja Lapin pakkasia.
- Hanko. Villat ja Kesä. (ja se rakkaus, mutta Hangossa on jo rakastettu. Voiko toivoa toista rakkauden kesää Hangossa?) Kaikkea voi toivoa! Me tehtiin söpö viikonloppuretki Tammisaareen ja Hankooon <3
- Suomen kesä. Se on niin kaunis. Tästä tulikin nautittua koko kesä, kun rahat ei riittäneet enää mihinkään pikku matkoihin..
- Flow. Toivon, että paikalle ei saavu kovasti maallikkoja. Menkää örveltämään vaikkapa ruisrockiin. Flow oli ihana, tosin kävin siellä Ruisrockissakin 🙂
- Välittämistä. Olen opetellut välittämään ihmisistä, joista en pidä ja olemaan välittämättä heidän huonoista piirteistään.
- Seikailut. Oon ollut kala-allergisena onkimassa (sain kalan!), huristellut kiemuraisia pikkuteitä, pyöräillyt löytöretkillä Vantaalla ja neuvonut monia autokuskeja vääriin paikkoihin (oikea ja vasen ovat todella hankalia käsitteitä)
- Heittäytymistä, rentoutumista ja irtiottoa omista raameistaan. Tätä olen opetellut, mut en ehkä niin mukavissa merkeissä, kuin mitä tuosta tekstistä tulee mieleen..
- Ja se Rakkaus. Jokohan me törmättäisiin? Olen vähän väsynyt joko juoksemaan pakoon tai toteamaan, ettei tämäkään mies ollut se Mies. Olisin valmis, joten tulehan tänne 🙂 Mies on tullut, mutta onko hän Se Oikea? Tätä jäädään jännittämään tälle vuodelle.
Nämä eivät ole toteutuneet:
- Purjehtimista. Oon kyllä liittynyt purjehtijanaisten fb-ryhmään 🙂
- Saariston rengastie pyörällä. Tämä oli pitkään toteutuksessa, mutta olimme puhuneet sujuvasti eri ajankohdista ystäväni kanssa.
- Luistelua. Minua kyllä pyydettiin luistelemaan, mutta ensin olisi pitänyt teroittaa luistimet. Tässä kuussa teroitutan ne.
- Ilosaarirock. Ihanat Joensuulaiset pojat. Ootte kyllä varastaneet sydämeni muutaman kerran veikeydellänne.. En päässyt Ilosaareen, mut en mä niitä Joensuulaisia poikia ois siellä voinut/halunnutkaan enää katsella 🙂
Tämä viimeinen oli vähän vaikea, sen kanssa kun oli sekä onnistumisia että epäonnistumisia:
Urheilua. Naisten kymppi, tennistunnit ja haluaisin saada rauhassa treenattua kropan timmiksi, energiseksi ja olon hyväksi ilman vammoja. Deal?
Naisten kymppi ei onnistunut, tasainen juokseminen ei tuntunut olkapäässä hyvältä, joten annoin olla.
Tennnistunnit: Menin pelaamaan muistaakseni maaliskuussa. Pelasin vasemmalla niin pitkään että oikealla uskalsi taas pelata. Syksyllä tennis piti lopettaa, koska siihen ei kertakaikkisesti ollut varaa. Mutta heti kun tää taloustilanne paranee, niin tennis palaa.
Kroppa on kaikkea muuta kuin timmi, energinen ja vammat näyttää olevan arkipäivää yli 30-vee urheilijalla. Mutta en ole heittänyt lusikkaa nurkkaan. Olen liikkunut silloin kun olen voinut, käynyt vesijumpassa kun se on ainoa liikuntamuoto minkä toi tyhmä olkapää kestää. Jokaisen sairastelu/vammautumisjakson jälkeen olen mennyt takaisin ja liikkunut.En saavuttanut 3 treenikertaa viikossa kovinkaan monena viikkona syksyllä, mutta en antanut periksi. Nyt mulla on jo ihan ok peruskunto ja mies joka lähtee mun kaa kävelyille, kun pyydän.
Summa summarum:
14 tavoiteessa, 1 epämääräinen ja vain neljä mitä en toteuttanut 19 listamaastani unelmasta. Pretty good my friends! Täytyy siis tehdä tällekin vuodelle unelmakartta sekä Pinterestiin että blogiin!
Pus vuodelle 2015 muruset!