Tovea katsomassa
Minä, ystäväni ja miljoona muuta päätimme käyttää tämän sunnuntai-iltapäivän Ateneumissa Tove Janssonin näyttelyssä. Kolmen aikaan jono kiumurteli noin 20 m Ateneumin ulkopuolella. Tuntui pahalta kipitellä kaikkien ohi, suoraan ovelle, johon ystäväni oli jo ehtinyt jonossa.
Ateneum on niin kaunis. Voin niin kuvitella ajan, jolloin maalaus- ja piirustuksen opiskelijat ovat käyskennelleet portaikoissa ja piirtäneet isoissa valoisissa saleissa.
Aloitin noin kuukausi sitten Toven elämänkerran lukemisen (Boel Westin; Tove Jansson – Sanat, kuvat, elämä). Tarina on ollut mielenkiintoinen. Kertoja ei aina pidä kiinni aikajanasta, vaan kertoo tarinoita Toven elämästä. Välillä siis mennään kauemmas tulevaisuuteen ja sitten palataan takaisin menneisyyteen noukkimaan uuden tarinanauhan seurattavakseen.
Ateneumissa huomasin, että elämänkerran lukeminen palkittiin. Pystyin selittämään kuin pieni opas Toven elämästä ja varhaisista vaiheista ystävälleni. Huomasin monia pieniä kirjasta lukemiani asioita, joita ei pahemmin selitelty opasteissa. Oli ilo kertoa niitä eteenpäin ja rikastuttaa samalla ystävänikin näyttelykäyntiä. Ehkä suomalaisenkin näyttelyssä kävijän kannattaa siis ottaa audio-opastus näyttelyyn? Minulle monien kirjoista lukemieni teosten näkeminen omin silmin oli vaikuttava kokemus.
Viihdyin hyvin Toven skandinaavisten maalausten ääressä. Piirrostapa on huikea, samaan aikaan lentävä ja pikkutarkka. Piirroksista lötyi jotain sanomatonta, joka vain kävi sieluni kanssa hyvin yksiin. Fresco-osuus näyttelystä oli mahtava. Onnellisia ovat ne kaupungit, joillaon päiväkodissa, kirkossa, kaupungintalossa tms. Toven piirtämä seinämaalaus.
Koko näyttelystä huokui esiin, kuinka monipuolinen taiteilija Tove Jansson oli. Eräälle penkille oli koottu Toven kirjoittamia kirjoja, joita sai unohtua selailemaan ja lueskelemaan.
Odotin paljon Muumikirjojen kuvitusosuutta.. Halusin tutkia Toven pikkutarkkoja piirrustuksia hartaasti ja rauhassa. Hah, täpötäydessä lapsia vilistävässä näyttelyssä se ei oikein ollut mahdollista.. Mutta eräs pieni neiti, joka oli pukenut päälleen mm. muuminhännän näyttelyä varten, oli niin suloinen, että lyhyempi aika kuvien äärellä ei haitannut. Lapsukaiset oli niin kovasti innoissaan nähdessään tuttuja piirroksia, että niitä piti sitten tapittaa siinä vähän kauemmin :)
Grafiikkakäytävässä oli esillä Toven kuvitusta Hobitti-kirjaan. Ehdoton suosikkini näistä on Silta Rivendelliin. Mikä kuva! (voit katsoa sen mm. täältä) Maalauksista pidin ehkä eniten teoksesta Kahdeksan beaufortia. Eniten kyllä rakastuin siihen samaan asiaan kuin elämänkerrassakin, siihen vimmattuun luomisen voimaan, Toven omaan salaiseen maailmaan, sadunomaisuuteen ja lahjakkaaseen, monipuoliseen taiteilijaan.
Tekee entistä enemmän mieli mennä sinne kansalaisopiston maalauskurssille, joka alkaa kolmen viikon kuluessa. Minäkin haluan pitkästä aikaan luoda jotain, unohtaa arkisen minän ja lentää mielikuvitusmaailmassa.
Tovesta vielä: Menkää, sukeltakaa satuun ja lahjakkuuteen. Näyttely kestää 7.9.2014 eli ensi sunnuntaihin asti. Senkin jälkeen Toven tuotantoon voi tutustua Tampereen Taidemuseon Muumilaaksossa, josta suuri osa Ateneumin näyttelyn piirrustuksista oli lainassa.