Väsyttää
Mistä tätä väsymystä riittää? Tuntuu, että nukun hirveästi, mutta en siltikään lepää.
Tai nukun ja nukun. Olen kehittänyt viimeisen kuukauden aikana ihastuttavan tavan hätkähtää hereille kesken painajaista ja jään sitten sen jälkimainingeissa murehtimaan kaikkea mikä voi mennä pieleen.. Painajainen on aina sama: töissä esimies on huomannut, etten oikeasti osaa mitään, en saa mitään aikaan, olen mokannut kaikki isot jutut ja kaikki osastollamme vihaavat minua ja ajavat minut soihdut kädessä heiluen ulos työpaikaltani ja esimiesasemastani. Siitä on kiva herätä ja jäädä miettimään kaikkea mikä voi mennä pieleen. Aamuisin olo on hehkeä kuin tiskirätillä..
Esimiesuutisen jälkeen meidän kerros on vähän ”herännyt” tyyliin nyt siellä on uusi esimies ja se kehittää asioita ja tästä olenkin aina haaveillut että tämä voisi olla paremmin. Ehdoton kyllä kehitykselle ja vähän kauhistunut apua voihkaisu, miten minä osaan ja pystynkö minä vastaamaan näihin kaikkiin minulle heitettyihin palloihin. Voiko niitä palloja asettaa vähäksi aikaa maahan? Eihän ne unohdu sinne maahan pölyttymään? Onko minusta tähän?
Tuntuu ettei työt lopu ikinä, sähköpostissa on aina 30 lukematonta sähköpostia ja aamuisin unisena katson junan lähtiessä pasilasta, että mihin palaveriin minun pitääkään kipittää kello 9.00. Eräs viikko oli sellainen, että tulin töihin, sanoin hei kollegalle viereiseen toimistoon, otin läppärin, muistivihot, kynän työpuhelimen ja hiiren messiin, kahviautomaatin kautta palaveriin. Palsun jälkeen pikainen istuminen omalla paikallaan ja sitten taas uuteen. Hui. Rauhoittuuko tämä tästä vai pitääkö mun kehittää prosessit niin hienoiksi, että sana omatkin työt jossain vaiheessa tehtyä? Ilman ylitöitä..
Välillä on onneksi ehtinyt tarkistaa Whats Appia, onko siellä ihania piristäviä viestejä (on!) ja hihitellä niille. Tytöt <3
Mutta on se myös ihanaa. Saan hyvää palautetta. Saan oikeasti vaikuttaa asioihin ja viedä niitä eteenpäin. Saan oppia ihan hirveästi uutta. Tiimi ehkä kohta alkaa sopeutua tilanteeseen ja yllätin heidät totaalisesti aloittamalla erään viikkopalaverin kysymällä ”mitä teille kuuluu?”. Lisäksi koetan saada muutosehdotukset läpi tekemällä niistä yhteisen keskustelun. Ensin esittelen ideani, sitten sana on vapaa ja sitten tehdään yhdessä päätös. Toki päätän joitain asioita ilman tiimiä vain ilmoittamalla asioista, mutta mielestäni muutosvastarinta katoaa osallistumalla.
Viime viikkojen resepti onkin ollut:
- yksi asia kerrallaan
- jos et tiedä, niin selvitä
- priorisoi
- ole läsnä
- älä tule hulluksi
- älä ota turhia paineita, kaikki tietävät, että olet keltanokka
- pyydä tukea esimieheltä (ja saa sitä)
- ota kiitokset vastaan
- kiitä itse muita, ihan kaikesta
- naura, jos tekee mieli itkeä
Mutta rakkaat, jos muistutan ameebaa ja unohdan vastata viesteihinne, niin nyt on aika pyöritystä. Ei, minulla ei ole vapaa-aikana kiire, mutta minun aivot on aika usein offlinessa. Mut täällä ollaan. Selvittelen juuri mitä se täällä tarkoittaa ja onko se minun paikkani vai pitääkö siitä tehdä sellainen <3
Pus. rakkain terveisin tuore Team Leader