Vielä on kolmisen tuntia aikaa äänestää!
Vaalipaikat ovat auki vielä 3 tuntia, joten jos et vielä ole äänestänyt, kipaisehan uurnille!
Muistan vaalipäivät lapsuudesta juhlallisina. Äiti ja Isi pukivat jotain hienompaa päälle, käveltiin vakavana äänestyspaikalle, äänestettiin ja ajeltiin kotiin keittämään vaalikahvit. Ne juotiin niistä vähän hienommista kupeista. Muistan pakkasen ja lumen narskumisen kenkien alla. Roihdut äänestyspaikan pihalla ja havujakin jossain on ollut. (tai sitten menee äänestys ja joulu tällä neidillä sekaisin). Nämä muistot lienevät helmikuisista presidentinvaaleista, mutta vaalimuistoja ne kuitenkin ovat 🙂
Muistan kuinka yritin saada selville ketä vanhempani äänestivät. Eivät peijakkaat kertoneet. Vaalit ja vaalisalaisuus tuntui kovin mystiseltä, äänestäminen todella painokkaalta ja halusin kovasti päästä itsekin täyttämään tuon kansalaisvelvoitteeni.
Meille opetettiin, että aina tulee käydä äänestämässä. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa en kuitenkaan äänestänyt, ennakkoäänestysaika on lyhyt, kun pitäisi hankkiutua konsulaattiin eri kaupunkiin. Kun Suomen media täyttyi jytkystä, mietin naama harmaana Lillessä, että olisi sittenkin pitänyt matkustaa Pariisiin ja nähdä äänestämisen vaiva. Yleensä äänestän ennakkoon, pidän sen vaivattomuudesta verratessa siihen, että joudun tosiaan olemaan kotona vaalipäivänä, koska äänestyspaikkani on täällä.
Nyt ehdokkaan valinta oli aika helppo, tein kyllä vaalikoneita sekä HS:n että Ylen puolella. Ylellä muuten häiritsi, kun piti vastata kahteen kysymykseen samaan aikaan, esimerkiksi pitäisikö lapsilisiä nostaa ja alkaa verottamaan vai ei. Sain hieman erilaiset ehdokkaat eri vaalikoneista. Tein päätöksen silti sydämellä. Mies istui vieressä ja teki padilla omia vaalikoneitaan. Välillä keskusteltiin meidän näkemyksistä ja ehdokkaista. En silti kertonut ketä äänestän ja mitä puoluetta. Vaihdoin ehdokasta välillä, mutta kuunneltuani haastatteluklippejä teinkin vaihdoksen takaisin. Perustelut, ne perustelut, vaikka olisikin samaa mieltä.. Ne perusteet siellä on tärkeitä.
Salaperäisen juhlava vaalipäivän tunnelma on yhä tallella. Tunsin sen sisälläni astellessani vaalipaikalle. Sekoilin hetken jonojen kanssa. Joku mies seisoi minun jononi kohdalla, mutta ei mennyt virkailijan luo. Hän jonottikin siinä toiseen jonoon.. Erittäin epäloogista. Kopissa oli vain lyijykyniä. Oli pakko vaihtaa vielä koppia varmistaakseni, että tämä on todella se ainoa kynä jota voin käyttää (mitä jos joku pyyhkii ääneni ja vaihtaa sen?). Salaperäisin hetki on ehdottomasti se, kun äänestyslippu leimataan ja saan tiputtaa ääneni juuri paljastettuun uurnaan.
Tämän jälkeen voikin hyvillä mielin nauttia ne perinteiset vaalikahvit.
Juon sen hienoimmasta kupistani ja hopealusikalla sekoitettuna.