Vuosipäivä
Olen herännyt saman tyypin vierestä vuoden verran. Kuunnellut öisin sen kuorsausta (minähän en kuorsaa, se sanoisi). Riidellyt kovin kovasti ja nauranut tikahtuakseni sen jutuille. Sanonut höh, jos se ei ole kuunnellut kunnolla ja nukahtanut melkein joka ikinen ilta kainaloon.
Vuosipäivää juhlittiin huristelemalla minilomalle Porvooseen. Olin varannut sieltä huoneen Hotelli Onnista. Hotelli on tosi pieni, vain viisi huonetta, mutta se oli persoonallinen. Se sijaitsee ihan Porvoon Tuomiokirkon vieressä ja meidän ikkunasta näki tuon kauniin kirkon. Ja millainen huone. Valkoista valkoista ja valkoista, kustavilaisia huonekaluja ja söpö katos vuoteen yläpuolella. Se oli ihastuttava!
Juhlallisuudet aloitettiin heti hotelliin saavuttuamme. Meille tarjoiltiin kuohuviiniä hotellin kirjastossa. Samalla varasimme itsellemme illallisen hotellin ravintolaan SicaPelleen. Kävimme kiertelemässä vanhaa Porvoota, mutta perjantaina vähän ennen kuutta kaikki liikkeet tuntuivat jo olevan kiinni. Niinpä hiippailimme takaisin hotellille päin.
M sai jossain vaiheessa puhelun ja minä näin eräällä sisäpihalla kissan. Unohdin koko miehen ja suuntasin tutustumana kissaan. Se ei ollut huomavinaankaan minua, joten istuin rauhassa penkille odottelemaan, koska sisäpiha oli selkeästikin yleisölle auki. Istuskelin penkillä huomioimatta näennäisesti kissaa mitenkään ja tästä kiinnostuneena katti hiippaili tutustumaan minuun. Rapsuttelin sitä aikani ja tietenkin minun piti yrittää ottaa siitä pari kuvaa. Kuvaaminen ei onnistunut, sillä poissaoloni oli huomattu. Painoin miehelle luuria korvaan ja tämän jälkeen kuvasin raidallista kissaa kaikessa rauhassa.
Lopulta, kun kissa oli kyllästynyt minuun kipittelin etsimään kadonnutta sankariani. Ei näkynyt missään, joten soitin kysyäkseni missä hän on. ”Mihin sä katosit?” kysymykseen vastasin, että ”Piti mennä katsomaan yhtä kissaa”. Tyyppi totes että ”Ai no sitten, olen jo täällä mäen päällä, odotan sua tässä.” Kopsuttelin korollisilla saapaillani mäkeä ylös ja onnittelin itseäni miesvalinnastani. Sehän ymmärtää, että vaikka ollaan menossa syömään, ja tulee vastaan kissa, niin minä saatan livistää tutustumaan kissaan! Jes, tämän mä voisin pitää.
Hotellilla kaivoin laukusta esille omat kuoharilasini ja minipullon sampanjaa. Nostimme maljan vuoden pituiselle ”jutullemme”, minä söin vähän liikaa Brundbergin minttusuklaatoffeeta ja sitten olikin aika mennä syömään. Ruokailun jälkeen aioimme mennä Porvoon Paahtimolle yksille mutta se kyllä jäi. Huone oli niin kutsuva, katsoimme leffaa, napostelin lisää minttusuklaatoffeeta lämpimän peiton alla enkä kaivannut mitään muuta. Huoneessa oli hieman viileää ja lattia varsinkin vanhan puutalon tyyliin kylmä. Voi kuinka se narisi kävellessä. Tahdon ehdottomasti joskus oman puutalon ja narisevan lautalattian. <3
Aamiainen oli niin hyvä, että olin onneni kukkuloilla. Kahvi oli tummapaahtoista Porvoon Paahtimosta, ihan todella hyvää. Tarjolla oli heidän itse leipomaansa leipää (ne voisivat myydä mulle vähän sitä yli satavuotiasta juurta), croissantteja, salaattia, kurkkua ja tomaattia, lihapasteijaa, juustoa, salamia ja kinkkua oli kutakin vain yhtä lajia, mutta voi veljet ne oli hyvälaatuisia! Jogurtit oli myös valmistettu itse ja tarjoiltiin ylisöpöistä pienistä purnukoista. Jogurtin kanssa sai granolaa (mihin katosi mysli?) ja hedelmäsalaattia- Hedelmät ja marjat oli itse pilkottu, eikä mikään niistä ollut eksynyt suoraan purkista tarjolle: veriappelsiinia, appelsiinia, kiiviä, melonia, omenaa, vadelmia päärynää. Mehuiksi oli valittu appelsiini ja luumu (tietenkin maistoin luumua). Jälkkäriksi oli tehty pieniä mutakakkuja! M ehdotti, ettei hän ota omaa vaan maistaa mun mutakakusta. Hymyilin ajatukselle ja vein sille ihan oman kakkusen. Aioin nauttia ihan joka murusen mutakakustani ihan itse. Eikä M lautasellakaan näkynyt syömätöntä mutakakkua.. Kaikki oli niin hyvää, että en olisi halunnut poistua sieltä ollenkaan.
Lauantainen Porvoo oli niin kaunis, aurinko paistoi, kadut olivat sopivasti täynnä ja sain kierrellä pikkuisissa putiikeissa. Suunniteltiin M:lle uutta ruokapöytää ja kun olin katsonut putiikkeja tarpeekseni mentiin kahville Porvoon Paahtimoon. Ostettiin sitä kahvia kotiinkin. Molempiin koteihin. Kävin vielä nopeasti parissa liikkessä ja juoksaisin Brundbergille hakemaan vielä vähän lisää minttusuklaatofeita. Sitten olikin aika sanoa heippa vanhalle Porvoolle.
Lounaalla kävimme kokeilemassa Ravintola Sinnen kehuttuja burgereita. Koetin kovasti neuvotella itselleni lasten menusta burgerin. Ei onnistunut. Kävimme mielenkiintoista keskustelua lounaalla siitä, etteikö ihmiselle voisi myydä sen kokoisen annoksen minkä se jaksaa syödä eikä olettaa että kaikki syövät saman verran. Hyvää se oli, en vain jaksanut ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen koko annosta. Tilasin meille silti puoliksi Tarte Tatinin, sillä jälkkärimasussa on aina tilaa..
Porvoo on kyllä kaunis paikka, hieman hiljainen illan tullessa, mutta meille se sopi ihan hyvin. Hotelli oli enemmänkin kuin ihana ja menen mielelläni testaamaan samojen omistajien Pariisin Ville hotellin, jos joskus tarjoutuu siihen tilaisuus.
Sellainen oli meidän vuosipäivä.