Yksinäisyydestä

Oon niin väsynyt teeskentelemään, että kaikki on hyvin. Ei ole. En tiedä mistä se taas lähti, mutta se lähti, tuli luokse ja alkoi tekemään pesäänsä. Pimentää kaiken.

Olen aina halunnut olla osa jotain. Jotain porukkaa. Oon vain liian erilainen että kelpaisin. Mietin ystäviäni, niitä joita on helppo rakastaa. Ne on vain niin ihania, kevyitä, syvällisiä, helppoja. 

Oon kipuillut parisuhdetta tässä jo jonkin aikaa. Ne samat ongelmat toistuvat suhteesta toiseen. En enää usko, että kyse on siitä, että valitsisin liian samanlaisia miehiä. Minä se olen. Se sama joka seuraa suhteesta toiseen. En osaa olla. Sille toiselle jotain.. jotain mitä se haluaa. 

Olen kärsinyt masennukseksesta koko aikuisikäni. Se tulee ja se menee. Kun sitä ei hetkeen ole, elämä on hyvää. Onnellista. Kun se on, kaikki on pimeää, tunkkaista ja mä olen niin yksin. Yksin.

Koetan hakea apua, koetan hakea läheisyyttä ystävistä. Mutta kun pienetkin torjunnat kasvavat tuolla ajalla isoiksi. Sitä tulee araksi. Ei uskalla enää tehdä mitään ettei pilaa loppujakin. Ja miten voi sanoa toiselle ”apua, en selviä yksin”. Niillä on omiakin ongelmia. Niiden ongelmat on tärkeitä ja mun pitäisi myös olla tukena. Miten pitää ystävyyttä yllä, kun itse tarvii useammin sitä olkapäätä kuin kaveri? Miten olla olematta taakka? Tai se hankala tapaus.

Ja sitten kun on niin räjähtelevä luonne. Kun jokin ärsyttää, niin siitä sanoo. Työ varsinkin turhauttaa. Ihan sama kuinka paljon hyvää tekee, en osaa olla sellai kiltti ja herttainen josta kaikki pitäisivät. Ja tiedän, että asiat saa yhtä tehokkaasti, ellei tehokkaamminkin eteenpäin olemalla ystävällinen, auttavainen, napakka ja tukeva. 

Oon istunut viime aikoina aika monia iltoja sohvalla. Ystävät haluaisivat nähdä, mutta mä en jaksa. Oon henkisesti poikki ihan solmussa sen kanssa, miten voisin olla parempi minä.

Sinä kelpaat, sinä olet rakas, sinä olet arvostettu.

Jos sen vain tajuaisi, Näinäkin hetkinä. Senkin, että saa olla apinamaisen ärsyttävä, mutta on silti rakas.

Että tämä on vain sairaus, että tämä menee ohi. Mutta kun se tulee takaisin. Kun se ja minä yhdessä karkoitetaan kaikki kauas pois. 

En halua olla tällainen. En halua elää sen kanssa. Eikä minulle anneta vaihtoehtoja.