Ylennys – minä sain sen!

Pari viikkoa sitten esimieheni tuli toimistooni ja esitti tarjouksen, joka muutti tämän tytön elämää aikalailla. Hän tarjosi minulle tiimini esimiehen tehtäviä!

Asiaa oli sivuttu jo hieman kehityskeskustelussa aiemmin syksyllä, jolloin kerroin olevani kiinnostunut paikasta jos se joskus aukeaa, mutta etten ollut vielä varma olisiko minusta siihen. Halusin kasvaa. En ollut varma silloinkaan, kun tehtävää ehdotettiin ja olin iloinen saadessani loppuviikon mietintäaikaa. Tuntui etten ole kasvanut tarpeeksi.

Ensin piti tietysti soittaa Lauralle ja juoda vähän skumppaa ja puhua ja puhua ja puhua. 

Sitten soitin äidille ja kysyin mielipidettä.

Olin ihan hiljaa ja mietin itsekseni.

Tein swot-analyysin.

Pyysin neuvoa.

Pyysin rukousta.

Mietin mitä kaikkea voi mennä pieleen.

Mietin mikä kaikki helpottuisi ja mitä voisin saada aikaan.

Mietin olenko valmis, mietin tulisiko minusta hyvä esimies tiimilleni. Olen kuitenkin puolet nuorempi kuin tiimini jäsenet.

Mietin olenko paras ratkaisu.

Sitten tuli tekstiviesti ystävältä, jossa luki vain: Rohkeutta!

Minä olin rohkea ja sanoin kyllä, uutinen julkistettiin tiimille tänään ja huomenna se alkaa. Iik.

Ylennyskakku on kaapissa valmiina ja skumppa kylmenee tarjottavaksi tiimilleni. 

Tästä se alkaa…