Zu Zu Zumba
Mun sunnuntaihin on ilmaantunut säännöllinen meno. Fiksumpi voi sen jo otsikostakin päätellä eli Zumba. Tiedän että tämä on monelle vanha juttu, mutta minä olen ihan jälkijättöisesti vasta nyt tutustunut tähän aurinkoiseen maailmaan.
Zumbaan päädyin telottuani olkapääni silleen, ettei salitreeniä voida sillä harrastaa jo ties monettako viikkoa. Tenniksestä en luovu, joten muuksi salilla tapahtuvaksi liikunnaksi valikoitui sopivasti sunnuntaina klo 14.15 alkava tanssitunti. Saa nukkua pitkään, mutta illalla ehtii silti tehdä jotain. Ja jotta itseään voi hemmotella vielä enemmän, niin olen opetellut ajastamaan saunan silleen, että se on lämmin heti kun kiepsahdan hikisenä ja väsyneenä kotiin. oi.
Tappozumbaksikin mainittu (to-, pe ja la- iltamenojen jälkeinen sunnuntai-iltapäivän zumba on tappozumba) liikuntamuoto tekeekin minulle tosi hyvää. Siellä pystyy rentoutumaan ihan täysin ja antaa mennä. Huomasin, että olen liikuskellut ihan liian yksi- tai kaksi- tai kolmipuoleisesti, joten 60 min tanssia tuo todella hien pintaan ja nostaa kestävyyttä. Ekalla tunnilla kuolin jo ensimmäisen 20 min jälkeen, nyt kuolen vasta 45 min kohdalla. Lisäksi liikkuvuus paranee ja ehkä joku päivä liikun vähemmän jäykästi tanssiessani ja olen ylpeä siitä perberistä jolla sheikkaan. Olen tehnyt vähän kokeiluja ja näytän kauniimmalta kun tanssin, kun unohdan miettiä miltä näytän ja vain tanssin. Muutoin olen sellainen pökkelö joka ei uskalla heilahtaa mihinkään suuntaan, ettei vain näyttäisi kauhealta..
Luulin vanhana nykytanssijana meneväni ihan suvereenisti siellä tunnilla, mutta vitsit ne mammat osaa niin paljon paremmin. Ja sitten kun siitä palkanlaskijamaisesta ”minä teen jokaisen liikkeen oikein ja ajoissa, ihan niin kuin opettajakin” mössötyksestä päästiin, niin siellä on tosi kiva käydä vähän kreisibailailemassa sunnuntaisin. Zumbassa kun ei haittaa, vaikka tekisi vahingossa väärin. Ohjaaja ohjaa pienillä huudahduksilla ja elekielellä ja ilmeisesti tarkoitus on vain antaa mennä, ei opetella jokaista kädenheilautusta just oikein. Ja se hymy, jonka näen jossain vaiheessa kohoavan huulilleni ja pysyvän siellä. Sen takia kannattaa raahautua salille, vaikka olisi millainen kriisi omassa elämässä meneillään. Ainakin tämän päivän kriisi sai sopivasti oikeat mittasuhteet, kun kävi ensin kävelyllä pelloilla ruskaisessa maisemassa ja sitten vähän kreisibailaamassa salilla.
Onko ideoita mitä muita lajeja voisin kokeilla kuntosalilla, johon ei tarvita olkapäätä? Pilates? Step?
Illan loppukevennys by Pinterest. Näin se vain menee :)