Alku

Taas ahdistaa. Minulla on ihan liikaa tavaraa, vaikka tuntuu että olen elänyt ainakin viimeiset kymmenen vuotta elämästäni vain vähentäen tavaraa. Jotenkin sitä kuitenkin tuntuu aina olevan liikaa tai ainakin sen verran, että jostain voisi vähentää.

 

Jossain haaveissa kuultaa mielikuva siitä, kuinka lauantaiaamuisin istun ihan zeninä siistissä, melko minimalistisessa kodissani rauhassa lukien lehteä ja siemaillen aamukahviani. Tosiasiassa lauantaiaamuisin raivaan sohvan nurkkaan pienen tilan ja laitan digiboksilta Kardashianit pyörimään. Kahvit keitän ehkä iltapäivällä jos olen siihen mennessä jaksanut pestä mutteripannun edellisen (siis viime viikonlopun) kahvitteluiden jäljiltä.

 

Tässä samaisessa haavemaailmassa olen myös nainen, jonka vaatekaapissa on pääasiassa niitä vaatekaapin perusjärkäleitä, joita yhdistelen vaivattomasti toisiinsa, pitäen huolta jokaisesta vaatekappaleesta. Tässä tosimaailmassa taas vaatekaapissa on kaikenlaisia vaatekappaleita skaalalla reikäinen yöhousu – iltapuku. Haavemaailman minä panostaa vain laatutuotteisiin, tosimaailman minä rohmusi viimeksi viime viikolla Lidlin kaukaloista t-paitoja.

 

Olen kokeillut ostolakkoa. Se toimii itse asiassa ihan hyvin muutaman kuukauden. Sitten pikku hiljaa murenee kunnes ollaan taas tilanteessa että täytän kaappini tavaroilla joita ehkä joskus tarvitsen. Olen kokeillut radikaalia tavaran vähentämistä. Sekin toimii, kunnes tajuan että kyllä sitä ihminen sitten kuitenkin tarvitsee elämässään legginsejä. Olen kokeillut uuden identiteetin omaksumista. Noin viiden minuutin kuluttua olen luopunut uudesta identiteetistäni. Olen myös kokeillut vain hyväksyä tavaranrohmuajaluonteeni ja yrittänyt jopa nauttia tästä piirteestäni. Kuitenkin tämäkin asia tuntuu olevan jotenkin ristiriidassa sen faktan kanssa, että nykyinen tavaramääräni ahdistaa minua.

 

Olen roudannut tavaraa kirppikselle. Olen vuosien varrella itse asiassa jo aika harjaantunut siinä, että heitän tavaraa surutta pois. Olen myös lukenut Konmarini. Osa asioista kolahti, osa ei. En tullut uskoon.

 

Olen nähnyt usein painajaisia siitä, että minulta yhtäkkiä löytyy lisävarasto, joka on täynnä kamaa. Kamaa, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Odotan kauhulla sitä päivää, kun siitä tulee totta.

 

Eräänä päivänä nettiä selatessani törmäsin jälleen yhteen uuteen filosofiaan järjestää omat tavaransa. Tarkemmin sanottuna vaatekaapin sisältö. Tässä niin sanotussa kapselivaatekaapissa tarkoituksena on valita vaatekaapista alle 40 vaatekappaletta käyttöön kolmeksi kuukaudeksi. 40 vaatteeseen kuuluu myös kengät ja ulkovaatteet, mutta ei esimerkiksi urheiluvaatteita tai kotihousuja, yöpukuja tai alusvaatteita. Siis käyttövaatteita ja kenkiä. Kolmen kuukauden käytön jälkeen pakkaat vaatteesi nätisti laatikkoon ja otat käyttöösi uuden kolmen kuukauden kapselin. Tässä kapselivaatekaapin perusidea.

 

Okei, olen valmis kokeilemaan. Tähän pitää varmaan sitoutua kyllä vuodeksi, että saa käsityksen siitä onko minusta tähän. Okei, sitoudun vuodeksi.

 

Tästä siis alkaa minun kapselivuoteni. Huh.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *