White christmas tree
Joulukuu on siis vihdoin täällä ja voi vitsi miten paljon oonkaan odottanut tätä kuuta, melkein yhtä paljon kuin lokakuuta, kun oli vauvan syntymä lähellä. Niin ja nyt vauva on jo 1.5kk ikäinen, huhhuh.
Joulukuu it is ja kuten varmasti tiedätte jo, niin mä rakastan joulua ja kaikkea siihen liittyvää – ei ole ensimmäinen kerta kun tästä mainitsen ja lupaan, ei myöskään viimeinen. Kaikki pienetkin asiat jotka jouluun liittyy saa mut onnelliseksi. Se kun nään ensimmäisten jouluvalojen ilmestyvän ihmisten tai kauppojen ikkunoihin, se kun Turun Kauppatorille ilmestyy ihania pieniä kojuja, joista voi ostaa itsetehtyjä tuotteita. Se kun liikkeet laittavat ikkunoille pieniä joulukyliä ja pääsen ihastelemaan Stockmannin jouluikkunaa. Tai se kun muistelee omia lapsuuden jouluja ja tulee vatsanpohjaan se sama vanha kutkutus.
Muistatteko te ihania asioita lapsuuden jouluista vai oliko se teille yhdentekevä pyhä? Mä muistan kun lelulehdet tulivat postilaatikkoon ja hartaudella selasin ne läpi, taitoin sivun reunat hiirenkorville, ruksin suunnilleen kaikki lelut koko kuvastosta ja kirjoitin joulupukille kirjeen. ”Rakas joulupukki. Minä toivon My Little Pony hevoskärryjä ja tummaihoista barbieta. Toivon myös meikkipäätä ja mikroskooppia..” en tiedä tosin toivoinko noita kaikkia samana jouluna, mutta mm. noi lahjat on jääneet parhaiten mieleen.
Muistan kun istuin lasikuistilla hiukset letitettyinä, ulkona oli paljon lunta ja yritin nähdä milloin tontut hakevat kirjeen – jostain syystä en kuitenkaan koskaan nähnyt ja aina kirje oli kadonnut ulkorappusilta yön aikana. Ja silti uskon joulun taikaan, vaikka kerran katsoin yläkerran ikkunasta kun kello oli lähestymässä ilta kuutta ja Joulupukin piti olla tulossa ja näin kun pukki astui ulos mustasta hienosta mersusta. Piti myös samana jouluna vähän kokeilla onko pukki oikea ja vetää parrasta – wonder why.
Muistatteko Tonttu Toljanterin tai Heinähatun & Vilttitossun joulun? Joulukuussa ei siis mulle tärkeintä itse jouluaatto, vaan muistot lapsuudesta, se lämmin tunnelma ja hyvä mieli. Lahjat eivät enää aikuisena ole kovin tärkeitä ja lähinnä sitä toivoo jotain käytännöllistä tai tarpeellista – huomaankin tänä vuonna toivovani hemmottelua ja herkkuja, jostain kumman syystä. Muutenkin joulun ostovimma ja kaupallisuus on ihan selkeästi alkanut menettämään hohtonsa mun silmissä tämän vuoden aikana ja eniten odotan tänä vuonna sitä, että pääsee saunaan rauhassa, ei ole kiire, voi pelailla pelejä ja syödä. Ja sitä kun on Baby’s first christmas.
Laitoin kotiin jo joulukuusen kaksi viikkoa sitten, koska tiesin, että joulukuun alku menee ristiäisiä suunnitellessa. Jostain syystä tunsin kuitenkin ekaa kertaa pienen häpeän tunteen, ihan kuin nyt olisi noloa laittaa joulukuusi marraskuussa, kun ennenkään en ole kenenkään mielipiteistä välittänyt ja läheiset vaan nauraa mun tonttuilulle. Miksi siis nyt ekaa kertaa ajattelin, että onkohan tää nyt vähän noloa? Miksi en vaan jaksa odottaa joulukuuhun asti niinkuin muut?
Juteltuani Roopen kanssa, joka btw oli sitä mieltä, että tässä ei oo mitään noloa ja miksi mä välittäisin muiden mielipiteistä (joita en edes tiedä). Niinpä, en tosiaan tiedä, mutta veikkaan asian liittyvän siihen, että nyt olen äiti. Pitääkö mun nyt sitten lopettaa hömppäily ja olla vielä enemmän aikuismainen? Pyh. Ei todellakaan! Lapsellisuus ja lapsenomaisuus on kaksi eri asiaa ja se, että osaan innostua pienistäkin asioista ja olen vähän hölmö, on ehkä myös mun rikkaus. Älkää siis tekään ajatelko, että koskaan pitäisi lopettaa hömppäily jos siitä nauttii – ihan sama minkä ikäinen oletkaan!
Kuvissa siis meidän joulukuusi. Hankin sen muutama vuosi sitten NetAnttilasta kovan etsinnän jälkeen. En halunnut sellaista kapeaa mallia, vaan nimenomaan tuuhean. Kuusen koristeet on suurimmaksi osaksi Clas Ohlsonilta ja kyllä, mustavalkoinen ja hopea on värit myös kuusen koristeissa. Löytyy sieltä tosin myös karkkikeppejä ja Baby’s first christmas pallo!❣
Ihanaa joulukuuta teille!
Karoliina
