christening party plans

Aika menee niin nopeaa vauhtia eteenpäin ja tuntuu siltä kuin päivässä olisi liian vähän tunteja jo nyt. Luulin, että tällainen fiilis tulee vasta silloin, kun on taas töissä, mutta ei. Näköjään vauvankin kanssa päivät menee niin nopeasti, liian nopeasti. Monena päivänä on ollut tarkoituksena avata tietokone ja tulla kirjoittamaan kuulumisia, mutta lepo, kotityöt ja muut jutut on menneet edelle. Nyt kuitenkin, kun huomasin, että puhelimellakin Lilyn blogipohja toimii loistavasti, niin voin ruveta postailemaan enemmän, kun se ei aina vaadi tietokoneen ääreen istumista!

Aika tosiaan menee vauhdilla eteenpäin ja tasan kuukauden päästä on joulu! Koko vuoden mä aina odotan joulunaikaa ja nyt mun odotus on taas palkittu, nimittäin viime lauantaina sain Roopelta luvan laittaa kuusen ja muitakin jouluisia juttuja! Niistä kuitenkin enemmän toisessa postauksessa, koska ennen joulua juhlitaan toista paljon odotettua juhlaa: vauvan ristiäisiä. 

Tiedettiin jo vuosia sitten, että aiomme kastaa meidän lapsen/lapset ja nyt kun ristiäisten suunnitteleminen tuli ajankohtaiseksi meille, emme edes harkinneet nimiäiset vaihtoehtoa. Mulle kirkko on aina kuulunut tietyllä tavalla elämään ja vaikka mitään superuskonnollisia tai hengellisiä ei olla, niin perinteet on ainakin mulle tärkeitä ja sitä kautta myös ilmeisesti Roopelle. Uskonto on jokaisen oma asia, enkä meidän omaa kantaa avaa enempää, mutta jos tulevaisuudessa lapsi haluaa erota kirkosta, niin se on täysin ok. Jotkut tekevät eritavalla ja eivät kasta esim. sen takia, että lapsi saa isompana sitten itse valita mihin uskontoon haluaa kuulua – ja sekin on mun mielestä hyvä tapa toimia. Me kuitenkin haluamme kastaa lapsen jo vauvana. 

photogrid_1479992921591.png

Vauvan etunimikin on ollut valittuna jo vuosia ja toisen nimen keksimme kesällä. Nimet sointuvat kauniisti yhteen ja yksinäänkin ovat ihania, mutta nimen ja nimestä lisää saatte kuulla sitten ristiäisten jälkeen. Nimi ei sinänsä ole mikään salaisuus, koska kutsumme vauvaa kotona jo sillä nimellä ja kummit, sekä perheenjäsenemme tietävätkin sen jo, mutta onhan se kuitenkin jollain tapaa kutkuttavaa pitää sellaista salaisuutta vielä hetki pienen piirin tiedossa. Pappi kertoi, että vauvan etunimen tyyliset nimet ovat nykyään suosittuja, mutta samalla etunimellä olevia hän ei ole kastanut kuin ilmeisesti yhden. Jänskää.

Ristiäisiä on ollut mahtavaa suunnitella, onhan ne oikeesti ensimmäiset kunnon juhlat joita pääsen järjestämään. Nyt on tilattu voileipäkakut, täytekakku ja muut tarjottavat. Myös koristeluista osa on hankittu ja osa ainakin OLI tarkoitus itse tehdä, mutta saa nähdä riittääkö aika, inspiraatio ja hermot. Askarteleminen on kivaa, mutta jo ristiäisten kutsukorttien tekemiseen upposi niin paljon aikaa ja hermot olivat koetuksella monen monta kertaa. Jokatapauksessa koristeluista tulee löytymään hopeaa, vaaleanpunaista ja valkoista värimaailmaa. Kaikkia näitä värejä tulee löytymään pöydistä ja myös tällänäkymällä ilmapalloista. Kävin seikkailemassa Pinterestin suuressa maailmassa ja kuvat kollaasissa ovatkin sieltä. Ehkä saattekin vihiä ilmapallon kirjaimesta. Aika mahtavaa nähdä sitten tuleeko lopputuloksesta yhtään sellainen kuin olin ajatellut, vai meneekö ihan päin mönkiä – eikä sillä loppujen lopuksi oikeasti ole niin väliä, koska vauvaa silloin juhlitaan, eikä koristeita. 

Ristiäisiin myös tulee perus virren lisäksi vähän muutakin ohjelmaa, kun ystäväni ja hänen ystävänsä tulevat laulamaan sinne. Sen lisäksi myös ilmeisesti isäni haluaa laulaa ja olen tehnyt jokaiselle vieraalle sellaisen kuin ”Kirje vauvalle” josta otin esimerkkiä valmiista pohjasta (http://www.haaputiikki.fi/tuote/viesti-vauvalle-vaaleanpunainen/), mutta muokkasin sitä laajemmaksi ja säästin taas monta kymppiä. Vieraat siis saavat täyttää siinä olevat tyhjät kohdat ja säästetään ne kirjeiksi, jotka lapsi saa sitten isona lukea. Aika ihana juttu mun mielestä!

Sellaisia ristiäissuunnitelmia siis täällä. Innolla odotetaan ja enää muutama viikko niihin aikaa! Mun pitäisi löytää mekko itselleni, mutta ongelmana on a) minkä värinen? ja b) pitäisikö sen olla imetysmekko vai ei? 

Karoliina 

 

 

Perhe Lapset

one month old

Kuukausi ja kaksi päivää sitten heräsin ekaa kertaa äitinä. Olin juuri saanut nukkua ensimmäisen yön vauva kainalossa, pussailla häntä ja silitellä hänen untuvaista tukkaa. En saanut nukuttua kipujen ja kaiken uuden opettelun takia lähes ollenkaan, mutta suurin syy oli se rakkaus joka heräsi sitä pientä kohtaan. Halusin vain tuijottaa, pussata, silittää ja yrittää imeä itseeni jokaisen hetken. Ja muistaa ne hetket ikuisesti.

Olin edellisenä iltana klo 19:31 vihdoin ja viimein synnyttänyt tuon pienen, niin rakkaan ja suloisen lapsen. Olin saanut kuulla ensimmäisen hikan, aivastukset, itkun, tuhinan ja hengityksen. Olin saanut nähdä hänen pienet sormet ja varpaat, nenän, suun ja korvat, sekä huomata miten jo vasta muutamien tuntien ikäinen vauva osaa syödä rinnasta. Oikeastaan vauva osasi samantien kun hänet minun rinnalle laitettiin synnytyssalissa. Vauva alkoi heti hamuilemaan rintaa ja se tuntui niin hurjalta, en voinut ymmärtää, että juurihan se syntyi ja tossa se nyt jo syö. 

Olin ekoina päivinä niin heikossa kunnossa, etten voinut nostaa vauvaa itse syliin tai rinnalle. Imetin aina makuuasennossa ja hoitajat tai Roope nostivat vauvan mun kainaloon. En pystynyt ensimmäisten päivien aikana itse vaihtaa vauvan vaippaa tai pestä vauvan pyllyä, mä vaan seisoin vieressä ja ihastelin, kun Roope teki kaiken heti alusta asti niin hienosti. 

Kun vihdoin sitten pystyin nostamaan käsiä ja seistä ilman, että meinasin pyörtyä, niin pelkäsin, etten osaa pidellä vauvaa sylissä. Pelkäsin etten osaa tukea pientä hentoa niskaa, kääntää vauvaa sylissä tai kantaa häntä turvallisesti. Pelkäsin myös, etten koskaan opi imettämään muuten kuin makuullaan, mutta jo kotiin päästessä imetys sujui melko hyvin, nykyään Roopen mukaan olen imetysmaisteri. Kaikki pelot olivat onneksi turhia, koska vauvan käsitteleminen tuntui heti luonnolliselta ja onneksi olen ihminen, joka uskaltaa pyytää apua herkästi ja aluksi aina pyysin hoitajia auttamaan ja neuvomaan. Halusin oppia kaiken, jotta kotona olisi hyvä jatkaa hyvillä mielin.

Kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua todella paljon ja tuntuu, kuin vauva olisi JO kuukauden ikäinen, vaikka oikeasti hän on VASTA kuukauden ikäinen. Niin pieni edelleen ja silti mun sylissä näyttää niin isolta. Kuukauden aikana me ollaan oltu kaksi kertaa sairaalassa, ollaan opeteltu vauva-arkea perheenä, käyty Hangossa ja Lohjalla, kävelty pitkiä vaunulenkkejä, heräilty yöllä, hinkattu keskellä yötä silmät ristissä bodyja ja housuja sappisaippualla, jotta niihin ei jäisi tahroja, pussailtu vauvaa miljoonia kertoja, askarreltu kutsukortit ristiäisiin, opeteltu tekemään asioita yhdellä kädellä kuten mä meikkaamaan ja Roope pelaamaan – niin ja sujui tänään lasagnenkin kokkaaminen yhdellä kädellä. Ollaan laulettu vauvalle itse keksittyjä lauluja, tehty vauvahierontaa ja huomattu, että meidän vauva rakastaa suihkussa käymistä. Kuukauden aikana ollaan opittu vauvasta ja itsestämme paljon. 

pb080551_0.jpg

Näiden viikkojen aikana vauva on myös kehittynyt hurjasti. Alussa hän ei tietenkään muuta tehnyt, kuin nukkunut ja syönyt, mutta nyt hän jaksaa olla hereillä päivästä jo useita tunteja. Yleensä aamulla hän herää 7-8 aikaan ja on hereillä pari tuntia, sitten nukkuu 1-4h ja herää syömään. Pieni rytmi alkaa muodostua jo. Tänään tosin vauva päätti valvoa lähes koko päivän. Hän nukkui päivällä 2h pätkissä ja senkin ajan sylissä. Nyt illalla on nukkunut kolmisen tuntia Roopen rintarepussa. Vauva on oppinut jokeltelemaan hiukan, hymyilemään ja osaa ilmaista mielipiteensä esimerkiksi pukemiseen. Pukeminen on siis yksi ainoista asioista, joiden takia täällä itketään ihan täysillä. Onhan se nyt ihan kamalaa, kun täytyy sukat tai tumput laittaa, muista vaatteista puhumattakaan. 

Vauva rakastaa kaikissa tilanteissa vettä, lamput ja valot on ihania, suomiräppi parasta ja hän herää valehtelematta oikeasti aina kun päästään kaupasta tai lenkiltä rapun ovelle. Aina. Ihankuin aavistaisi, että nyt ollaan kotona.

Huh, kuukausi siis jo takana ja joka päivä me jutellaan, että ei vaihdettaisi tätä enää mistään hinnasta. Tää on parasta. Mä herään mielelläni öisin, koska vauvan pitäminen sylissä tai kainalossa on ihanaa – oon onnellinen, että raskausajan pelot eivät käyneet toteen, vaikka meillä itketäänkin mahakipua iltaisin ja joinain iltoina on rankkaa, kun ei osaa auttaa toista mitenkään. Silti, en vaihtaisi tätä enää mihinkään. Tästä linkistä painamalla, voitte mennä lukemaan meidän ensifiiliksiä, kun vauva oli syntynyt: http://www.lily.fi/blogit/karoliina-l/jotain-niin-kasittamattoman-suurta

Olen pahoillani, että en kovin usein pysty tulla kirjoittelemaan, mutta tein päätöksen jo ennen vauvan syntymää, että en aio ottaa tästä minkäälaista stressiä ja kirjoitan kun ehdin! Bloggaaminen on ihanaa ja valokuvailen kuitenkin todella paljon – itseasiassa hankin tänään itselleni joululahjaksi uuden objektiivin kameraan! Onko tää tätä aikuisuutta, kun rahat menee vaatteiden sijaan ihan erilaisiin asioihin, kuten joulukorttien tilaamiseen tai ristiäisten koristeluihin. Kaiken voisi tehdä helpoimman kautta, mutta eihän se enää silloin olisi niin hauskaa. 

Ja edelleen mietin vain, että miten näin paljon voi edes rakastaa.

Karoliina

 

 

Suhteet Rakkaus Lapset Raskaus ja synnytys