Viikko sitten huomasin, että ensimmäiset pienet raskausarvet masussa olivat kasvaneet vähän isommiksi. Siitä muutaman päivän päästä huomasin, että koko alavatsa oli täynnä arpia – osa haaleampia ja osa tummempia ja pidempiä. YMyös yläreisissäni on raskausarpia, reidet on muhkuraiset, masu valtava ja jalat kokonaisuudessaan turvonneet kaksinkertaisiksi. Ei mahdu enää 36 kengät jalkaan ei, kun yhtäkkiä jalankoko onkin 37. 

En kuitenkaan tunne surua tai inhoa katsoessani itseäni peilistä, vaikka tottakai hiukan harmittaa muuttunut ulkonäkö. En ajattele, että olisin ruma tai en kelpaisi Roopelle tämän näköisenä, koska tiedän minkä työn kroppani on tehnyt tän 9kk aikana. Tiedän, että Roope rakastaa mua arpien kanssa tai ilman, painavana tai kevyempänä, kuparitukkaisena tai blondina. Meidän parisuhde ja rakkaus ei ole kiinni toisen muutamista ylimääräisistä kiloista tai muhkuraisista reisistä. Eikä sen pitäisikään olla.

Todella tärkeää on kuitenkin myös osata rakastaa itseään terveellä tavalla. Mulla on ollut aina jotenkin vähän vääristynyt kuva omasta kropasta ja koska tiedostan sen, niin silloinkin kun olen treenannut ja ollut ihan hyvässä kunnossa, niin olen monesti miettinyt, että näänkö nyttenkin itseni väärin? Olenko nyt oikeasti isompi kuin mitä luulen vai toisinpäin? On vaikeaa vuosien ulkonäköön liittyvien itsetunto-ongelmien jälkeen hyväksyä itsensä ihan sellaisenaan – mutta sitä kohti olen mennyt ja raskaus on tehnyt sen asian suhteen mulle oikeasti todella hyvää. Nyt nään vihdoin, että en mä ennen raskauttakaan ollut mikään megajättimäinenvalas, niinkuin luulin. Nyt ymmärrän, että vaikka mulla oli silloinkin selluliittia, ylimääräisiä kiloja ja pieni masu, niin olin ihan hyvä sellaisenaan. Tai kyllä mä sen silloinkin tiesin, mutta edelleen jollain tapaa vertasin itseäni mun ystäviin. Ja niin ei pitäisi koskaan tehdä. 

Juteltiin mun äidin kanssa tästä yksi ilta puhelimessa, että miten sitä on nähnyt itsensä niin eritavalla. Mistä se johtuu ja miten yleistä se oikeasti on. Miten helposti kuva omasta kropasta vääristyy ulkopuolisten ja median luoman paineen takia ja miten tämä ilmiö on ollut olemassa aina. Äiti kertoi omasta nuoruudestaan ja tajusin, että ihan oikeasti samat ongelmat on jatkuneet ihmisten keskuudessa jo kauan. Ei tämä ole pelkästään sosiaalisen median luomaa painetta, koska tällaista samanlaista sosiaalista mediaa ei ollut vielä silloin, kun esim. mun äiti on ollut nuori. Ei ollut Instagramia, jossa vastaan tulee nuoria tyttöjä jotka näyttävät vanhemmilta ja kauniimmilta kuin itse koskaan. Toki lehdissä ja telkkarissa korostettiin kauniita ja hoikkia silloinkin. 

Raskaus on siis tehnyt mulle hyvää tämänkin asian suhteen – olen ehkä vihdoin oppinut näkemään itseni oikein. Vaikka mulla on valtava masu ja kroppa on kokenut kovia muutoksia ihan kaiken suhteen, niin tiedän olevani ihan hyvä näin. Ja vaikka pyrin pitämään joka päivä ton ajatuksen ja tietoisuuden mielessä, niin tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että raskauden jälkeen mulle saattaa jossain vaiheessa tulla paha mieli katsoessani muuttunutta kroppaani. Ei sen takia, että katuisin jotain tai kokisin olevani ruma, vaan juuri sen asian takia joka on monien ongelma: itsensä vertaaminen muihin. Luultavasti heikkoina hetkinä tulen vertaamaan rannalla itseäni ystävääni, joka on kovan työn ansiosta saanut itsellensä todella hyvän kropan tai sitten ystävääni joka on luonnostaan sopusuhtainen. Vaikka raskausarvet vaalenee ja kuten jo aiemmin sanoin, niin treenillä ja puhtaalla ruokavaliolla saan selluliititkin pois, niin se ei silti välttämättä aina ole niin helppoa olla itselleen armollinen. 

Näiden asioiden takia halusinkin kuvata itsestäni sellaisia kuvia, joita en muuten ottaisi koskaan. Haluan heikkoina hetkinä palata katsomaan kuvaamiani kuvia ja muistaa miten suuren duunin mun kroppa teki tän 9kk aikana. Mitä se sai aikaan ja miten luonnollista on, että kroppa myös muuttuu silloin.  Jouduin kuitenkin muokkaamaan niiden valotusta ja kontrastia melko rankalla kädellä, jotta pystyin lisätä ne Instagramiin ja tänne, koska mulle ei ole luonnollista lisätä näinkään paljastavia kuvia mihinkään ja halusin valotuksilla peittää vähän sellaisia kohtia, joista näkyi vähän liikaa mun makuun. En kuitenkaan koittanut kuvissa peittää raskausarpia tai muitakaan muutoksia kropassa. Pahoittelen myös kuvien laatua – muokkasin ne puhelimella ja siirsin koneelle, koska mulla on paremmat ohjelmat puhelimessa jostain syystä. 

Olkaa siis tekin armollisia itsellenne ja koittakaa hyväksyä oma vartalonne virheineen. Ne ”virheet” tekee siitä juuri meidän kropan ja arvet kertovat matkasta jonka olette kulkeneet. Nämä arvet kertovat mulle tästä 9kk kestäneestä matkasta uuteen elämään ja sen takia mä haluan oppia hyväksymään itseni niiden kanssa. 

Karoliina