10 days to go
10 päivää laskettuun aikaan. Kymmenen. Mihin aika on oikeasti hujahtanut?
Välillä tuntuu, että päivät matelevat, enkä saa mitään aikaiseksi. Niinä päivinä olen usein kivuliaampi tai väsyneempi, enkä voimattomuuden takia jaksa lukea edes kirjaa tai selata puhelinta. Päiväunetkin on usein jääneet silti välistä, koska aivot käyvät samalla niin ylikierroksilla kaikkien ajatusten takia. Yöunet on myös vähentyneet vessassa ramppaamisen takia ja viime yönäkin neljältä olin jo täysin virkeä. Valvoin sitten puhelinta selaten aamu kuuteen, kunnes sain nukahdettua. Keho varmaan valmistautuu yöheräämisiin, joten eipä se nyt sinänsä haittaa.
Toisina päivinä sitten taas tuntuu, kuin en olisi raskaana ollenkaan ja jos en huomaisi isoa masua peilistä tai siinä vaiheessa kun yritän laittaa kenkiä jalkaan, nousta sohvalta tai pukea päälle, niin en välttämättä edes tietäisi että olen raskaana. Käveleminen onnistuu, jaksan tehdä kotitöitä paremmin ja on muutenkin energinen olo. Yleensä näinä päivinä vauva nukkuu masussa enemmän. Jännä muuten, että vauva havahtuu aina Roopen ääneen ja alkaa iloisena liikkumaan masussa, kun Roope juttelee vieressä mulle. Masussa köllivä vauva ja tuleva isi pitävätkin monia kertoja päivässä yhteisiä hetkiä ja yleensä jos vauva potkii mua kivuliaasti, niin Roope saa rauhoitettua vauvan pitämällä kättä siinä kohtaa, missä vauvan pylly on. Tekisi mieli laittaa tähän sata sydän hymiötä, koska se on vaan niin hellyyttävää, kun Roope juttelee vauvalle masuun.. ♥
10 päivää laskettuun aikaan ja välillä edelleen unohdan masun olemassa olon. Monesti tämä tapahtuu kotitöiden lomassa, kuten käännähtäessäni ottamaan rättiä lavuaarin takaa keittiössä ja samalla törmään masulla kaappiin. Sitten nauran itselleni, silitän masua ja pyydän anteeksi, että olin taas tohelo. Sängyssä hyvässä asennossa maatessani, en myöskään tunne masua mitenkään sen kummemmin ja saan rentouduttua jos ei ole kipuja. Nyt parina yönä olen taas herännyt pissahädän lisäksi supistuksiin ja aina mielessä käy, että ”joko?!” mutta ei.. Sitten ne taas laantuu. Toisaalta kyllä tässä nyt sen kolme vkoa maximissaan jaksaa vielä odottaa, kun takana on 9kk odotus.
Saa nähdä milloin pääsen laittamaan viestin läheisille, että nyt se on menoa. Toivottavasti pian! Eräs ystävä on veikannut vauvan syntyvän 9.10, mä itse veikkaan jotain 20.10. Roope juttelee vauvalle, että tällä viikolla saisi tulla ja Roopen isä sanoi, että olivat varautuneet tulemaan katsomaan vauvaa viime sunnuntaina. Iskä soittelee joka päivä, että joko supistelee ja muutkin läheiset kyselevät vointia. Onneksi he kaikki ovat kiinnostuneita, mua ei ainakaan haittaa kyselyt nimittäin. Tietääpähän, että meidän lisäksi vauvaa odottaa myös moni muu!
Karoliina
