Kaunis ilma, ruska ulkona, auringonpaiste, sininen taivas ja minä flunssassa.. 

No olisihan se nyt ollut ihan turhaa toiveajattelua, että selviän ilman sen kummempaa sairastelua loppuraskauden. Pakko kyllä nostaa hattua mun keholle, koska se on pysynyt ihmeen terveenä koko raskausajan. Keväällä mulla oli ihan tappoflunssa ja kaikki mahdolliset helpottavat lääkkeet oli kielletty tietysti, joten viikon nukuin puoli-istuvassa asennossa, pyyhe pään vieressä johon olin levittänyt Vicksiä ja lattialla vadillinen kiehuvaa vettä, jotta ilma oli edes hiukan kosteampi. Ääntä ei lähtenyt, mutta fiilis oli silti hyvä ja jaksoin käydä töissäkin koska ei ollut lämpöä. Sen flunssan lisäksi on pari kertaa päälle yrittänyt tulla joku pöpö, mutta olo on parantunut parissa päivässä. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että syysflunssa it is. 

Onneksi kuitenkin vain flunssa, eikä vaikka vatsatauti, energiaa ei muutenkaan ole paljoakaan ja olo on ison masun takia hyvin huonovointinen, koska kohtu painaa sisäelimiä ja isoja verisuonia joten veri ei pääse virtaamaan normaalilla tavalla. Flunssassa pystyy kuitenkin istumaan jäätelön kanssa viltin alla, lukemaan kirjaa tai nukkua – toisin kuin vatsataudissa. Täytyy löytää ne positiiviset asiat jokaisesta tilanteesta!

Syksy on jotenkin aina niin mielettömän kaunis – se pieni hetki jonka ruska kestää, on ehkä kaunein aika vuodesta. Eriväriset lehdet maassa ja puissa, auringonpaiste ja sininen taivas – mä ainakin nautin siitä. Ilmakin on jotenkin erityisen happirikas ja aamulla jos on menoa ja täytyy poistua kotoa johonkin, niin kirpsakan viileä ilma tuntuu ihan mukavalta. 

Mä oon kyllä siitä erilainen kun monet, että mä en inhoa mitään tiettyä vuodenaikaa vaan kaikki menee. Kaikissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Talvesta tykkään jos se vain olisi kunnon talvi eikä kuravelliä ja vesisadetta marraskuusta maaliskuuhun. Pakkaspäivät, sininen taivas, narskuva hanki ja höyryävä hengitys, sellaiset asiat pitäisi olla talvessa. Kylmyyskin on meillä Suomessa usein vain pukeutumiskysymys, eikä mua ainakaan saa enää ulkonäöllisistä syistä jäätymään turhaan – vedän mielelläni päälle kunnon toppavarusteet, jäälläkin pitävät kengät, villasukat, pipon ja lämpimät tumput. Sitten taas jos talvi on marraskuusta maaliskuuhun vesisadetta ja kuravelliä, niin sitten mua ei sais poistumaan sisältä ulos millään. Inhoan ehkä eniten kylmää jäistä vesisadetta, ulkona olevaa kuravelliä ja sitä että kaikki vaatteet on märkiä kokoajan – siitä syystä aion hankkia vihdoin sadetakin itselleni ja mielelläni kaksi erilaista, vuorellisen ja ohuemman. Aion kuitenkin vauvan kanssa käydä vaunulenkeillä mahdollisuuksien ja fiiliksen mukaan päivittäin, joten siitäkin syystä sadetakki olisi ihan hyvä hankinta. Pitäisiköhän palata takaisin sinne omaan päiväkotiaikaan ja hankkia se keltainen Rukan sadetakki? 

Keväällä taas luonto herää, harmaat pilvet väistyvät ja alkaa olla lämpimämpiä päiviä. Kevät on ehkä mun lemppari vuodenaika kaikista, kesä on vasta edessä ja pitkä (sateinen ja harmaa) talvi takana. Vaikka ulkona onkin märkää, niin kumppareilla pärjää hyvin. Ja kesä – kesässä on niin paljon kaikkea ihanaa, että se saisi kestää pidempään ja tänä vuonna se olikin mun mielestä melko pitkä kun huhtikuun lopussa oli jo tosi lämmin! Kesällä on ihanaa tehdä retkiä erilaisiin paikkoihin, viettää aikaa Hangossa, uida, syödä uusia perunoita kylmänäkin, lukea kirjaa viltillä nurtsilla, syödä marjoja ihan liikaa, juhlia ystävien kanssa ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä luonnossa. 

Ja sitten ollaankin taas syksyssä. Olenko ainut jonka mielestä kuitenkin tää syksy on mennyt todella nopsaa? Yhtäkkiä elokuu vaihtui syyskuuhun, yhtenä päivänä huomasi keltaiset lehdet puissa ja viikon päästä ne olivatkin jo melkein kokonaan maassa. Kerkesin ottaa jopa yhden kuvan meidän keltaisesta pihakoivusta, kun eilen huomasin ettei siinä ole lehtiä enää ollenkaan. Onneksi kuitenkin Salossa oli lauantaina kaunis ilma ja sain nauttia syksystä. Ajeltiin Saloon syysmarkkinoille ja jouduttiin kyllä pettymään. Isot markkinat olivat täynnä vain lakumyyjiä koju toisensa perään tai niiden perinteisten markkinavaatteiden myyjiä. Tivolin lisäksi oli vielä ehkä muutama erilainen koju, mutta kaikenkaikkiaan markkinoiden rakastajalle suuri pettymys. Mentiin sitten pizzoille pitkästä aikaa Kotipizzaan ja hyvän lankkupizzan jälkeen kuvailemaan vähän syksyisiä kuvia. Musta on parasta kun Roope ei nykyään pahemmin valita kuvien ottamisesta ja kaveritkin on niin tottuneet, että metsästävät vaikka pokemoneja sillä aikaa. 

Tulipas tästä höpinäpostaus, mutta ihan piristävää kirjoittaa vaan mitä mieleen juolahtaa kaiken syvällisen vastapainoksi. Tällä viikolla koitan kirjoittaa sisustuspostauksen taas vaihteeksi ja jakaa teidän kanssanne herkullisen kanakeiton reseptin. Ellen sitten ole synnyttämässä.

Karoliina