8kk + 9kk + 10kk
Aloitin tän kirjoittamisen ensimmäisen kerran kuukausi sitten, sitten jatkoin 1.8, sitten muutama päivä myöhemmin ja jos nyt saisin jopa valmiiksi? Let’s see.
Ensimmäiset pari viikkoa jo elokuuta mennyt, oikeasti?! Tuntuu, että tämä(kin) kesä meni ihan yhtäkkiä vaikka onhan sitä vielä jäljellä, eikä syksykään enää ahdista. Kuitenkin verratessa tätä kesää joihinkin muihin aiempiin, niin en ole paljoakaan kesään kuuluvia asioita ehtinyt tekemään. Ollaan käyty uimassa kerran ja grillattu ehkä kaksi kertaa, meillä kun ei grilliä ole. Ollaan tasan yksi kesälomalta tuntuva reissu tehty, kun lähdettiin Mäntsälään Adelinan kummisedän ja hänen avopuolisonsa kanssa mökkeilemään. Mökki oli aivan ihana, keskellä maalaismaisemia ja peltoja. Siellä kyllä sielu lepäsi ja muistelenkin sitä viikonloppua sitten kun talvella pimeys ahdistaa.
Vaikka kesän aikana ei olla paljoa ehditty normaalin arjen lisäksi muuta tekemään, niin silti tämä on ollut tosi kiva kesä – koska se normaali arki on meillä yleensä tosi kivaa. Ehtii näkemään ystäviä, käymään kaupungilla, lenkkeillä ja ulkoilla, nukkua päikkärit ja pitää puistopiknikkejä. Ja ollaan me viikonlopuista otettu ilo irti – ensimmäistä kertaa kuitenkin tuntuu, että ei niitä viikonloppuja ole tarpeeksi. Ei ehdi käymään kaikkialla siellä missä haluaisi ja ikävöinkin tällä hetkellä todella paljon mun läheisiä sukulaisia, joiden mökillä esimerkiksi ollaan aina kesäisin käyty. Sitä kuitenkin nämä meidän kesät tulee varmaan olemaan seuraavat pari vuotta vielä, koska Roopella ei ole lomaa kesällä. Opiskelemisen huono puoli on se, loma-ajat on aina töissä. Tietysti pitää olla kiitollinen hänen työpaikasta ja varsinkin kun se on todella hyvä paikka (!!), mutta ei kukaan varmaan voi kieltää etteikö olisi kivaa silti myös lomailla perheen kanssa. Onneksi se aika on kuitenkin joskus vielä edessä!
Mun on pitänyt tulla kirjoittelemaan paljon ja oikeasti on niitä aiheitakin, mutta Adelinan kasvaessa, myös se oma-aika vähenee. Arki helpottuu lapsen kasvaessa paljon, mutta myös päiväunet lyhenee ja niiden aikana rehellisesti haluaa itsekin levätä tai yrittää tehdä jotain rästihommia. Yleensä kyllä nukkua. Sen takia blogi on siis jo muutaman kuukauden jäänyt ajatuksissakin taka-alalle, mutta en tästä kuitenkaan luopua halua. Vaikka sekin ajatus on takaraivossa aika vahvana, koska samalla pohdin onko mulla enää tarpeeksi annettavaa täällä? Mulla on tarve kirjoittaa ajatuksia ulos ja tämä on hyvä kanava siihen. En kuitenkaan halua tuottaa pettymystä lukijoille, kun väsymykseni takia en löydä voimia kirjoittamiseen.
Nyt kuitenkin siihen postauksen viralliseen aiheeseen: Adelinan 8kk ja 9kk ja ei hitsi vie, 10kk (!!) katsaukseen.
Kuten mainitsin jo edellä, niin lapsen kasvaessa myös arki helpottuu. Se todella on niin, mutta tuleehan sen mukana myös aina uudet haasteet ja voinkin sanoa, että 7-8kk väli oli ehkä raskain sen pikkuvauva-ajan jälkeen. Tuli hampaita, opittiin kääntymään syöttötuolissa, ruoka ei maistunut, oli kiukkua ja itkua, pukeminen ja vaipanvaihdot hankaloitui entisestään. Sitten yhtäkkiä taas kaikki muuttui ja arki on ihanan seesteistä ja helppoa. Ruoka maistuu, vaatteiden pukeminen ei kiukuta (oikeesti, voitteko kuvitella, tähän meni 9kk!) tällä hetkellä ja vaipan vaihtokin sujuu helposti. Kuukausi sitten oli ihan sama minkä lelun antaa käteen tai miten huomion olisi kääntänyt, oli vain pakko venkuilla ja kääntyillä. Tosin, pakko myöntää, kyllä toi napero joka päivä taputtelee telkkaria, tiputti mun kamerankin lattialle ja nousi syöttötuolissa seisomaan! What! Sitä seesteistä arkea tietysti siis tasoittaa nämä päivittäiset eivoiollatotta ja istuisitkokunnollaedeshetken – hetket. Ja nyt kaksi päivää seesteisyys on ollut taas koetuksella, kun yöt on olleet katkonaisia ja päivät mekon helmassa roikkumista, kun missään muualla kuin sylissä ei ole hyvä olla. Normaali kehitysvaihe sekin siis.
Adelina oppi pinsettiotteen ennen 8kk ikää ja sen jälkeen on löytänyt lattialta ihan kaiken minkä suuhun voi laittaa. Onneksi meillä ei mitään vaarallista ole, enkä ymmärrä mistä hän kaikkea murusia löytää kun keittiön lattiankin saa pestä 4-5x päivässä. Pinsettiotteen opittua myös sormiruokailu on ollut ihan paras juttu, edelleen meillä syödään myös syötettynä, mutta paljon menee myös sormin. Mäkin olen taas innostunut tekemään Adelinalle erilaisia ruokia, kun kaikki ei mene suoraan roskikseen vaan hän syö ilolla. Smoothiepussit on välipalalla lemppareita ja hän osaa hienosti imeä niistä, kuten myös juoda pillillä mukista vettä tai maitoa. Nokkamukin käyttö myös sujuu ja maitokin juodaan tuttipullosta aina itse. Tämäkin on oikeasti aika mahtava taito, mutta samalla haikea. Enkö enää kohta saa pitää vauvaa sylissä ja syöttää tuttipullosta? Kun imetys loppui, lohduttauduin sillä, että ainakin saa kuitenkin sylissä syöttää pullosta. No, enää en melkeinpä koskaan.
Tällä hetkellä meillä siis mennään ja kovaa, mutta uutena juttuna on tullut myös se, että Adelina on oppinut leikkimään yksin. Hän menee omaan huoneeseensa, leikkii siellä tietyn aikaa ihan hiljaa ja rauhassa (meidän on pakko käydä katsomassa aina välillä), jonka jälkeen tulee keittiöön tai olkkariin – missä sitten ollaankaan. Tietysti leikitään yhdessä paljon, mutta onhan se helpottavaa kun voi laittaa tiskit tietäen, että toinen pärjää. Adelina myös matkii hiukan sanoja, vahingossa varmasti ja näyttää kun haluaa syliin. Hän rakastaa nykyään halimista ja pussailua, sekä hauskinta on jos me Roopen kanssa pussataan. Ja liikkumiseenkin tuli uusi juttu, nimittäin Adelina oppi pari päivää sitten nousemaan itse ilman tukea seisomaan – tosin istuessaan jomman kumman sylissä lattialla. Eli ihan alhaalta asti ei vielä löydy voimia siihen, mutta pikkuhiljaa!
8+9+10 – voitteko kuvitella, Adelina täyttää noin kahden kuukauden päästä VUODEN?!
