vitsi mä haluan kertoa blogissa tästä -fiilis
Moi! En tiedä mistä aloittaa tai oikeastaan – en tiedä toimiiko tää koko blogi vieläkään ollenkaan. Jopa mun iskä soitti mulle, että enkö oikeesti oo kirjoittanut mitään pariin kuukauteen ja niin, enhän mä ole. Tai olen, mutta yhtäkään niistä kirjoituksista en ole saanut julkaistua, koska sivusto huutaa erroria. Tähän mennessä on ilmeisesti asiaa selvitellyt Lilyn koodari ja muita henkilöitä asiakaspalvelussa, mutta mulle asti ei ole mitään tietoa vielä tullut. Saa siis nähdä joudunko poistamaan koko blogin ja aloittamaan alusta jossain muualla tai ainakin uuden blogin kanssa. Olenkin pyöritellyt mielessäni jo erilaisia sanoja ja kaksi sanaisia lauseita, jotka kuvastaisi mua ja toimisivat blogin nimenä. Miksi kaikki parhaat nimet on jo varattuja? Ihastuin nimittäin yhtäkkiä keskellä yötä sanaan ”auringonkukkia” ja piti äkkiä googlettaa oliko se jo varattu – ja sehän on. Sen jälkeen googlettelin erilaisia keltaisia tai oransseja kukkia, mutta en mä ehkä halua blogini nimeksi kuitenkaan mitään ”Unikonkukkia” – antaisi ehkä vähän väärän kuvan blogin sisällöstä.
Näitä ja monia monia monia muita asioita olen halunnut tulla teille kirjoittamaan. Välillä on ollut kieltämättä sellainen fiiliskin, että ihanaa kun illalla saa vaan maata x-asennossa, eikä tarvitse istua koneen ääressä, mutta paljon useammin on ollut monia aiheita ja asioita, joista tulee sellainen ”vitsi mä haluan kertoa blogissa tästä!” fiilis. Kertominen on kuitenkin sattuneesta syystä jäänyt tai ainakin siirtynyt Instagramin puolelle, sekä omaan Facebookkiin. Joskus olen kuitenkin pyrkinyt ilmoittamaan itsestäni myös Facebookin Karoliina L sivustolla, koska tiedän, että siellä on ainakin muutama lukija joka kirjoituksia odottaa. Kiitos siitä ja kiitos teille, jos vielä tämän pienen breikin jälkeen jaksatte kulkea meidän arjessa mukana.
Multahan jäi siis kirjoittamatta tosiaan Adelinan 8kk postaus, joten ajattelin tehdä tällä kertaa 8&9kk yhdessä. Parissa kuukaudessa on tapahtunut ihan hurjasti asioita, eikä meillä todellakaan ole enää pientä vauvaa vaan iso vauva joka käy potalla ja kävelee kävelykärryn kanssa eteenpäin kymmeniä metrejä. Uskomatonta! Yhtä pieni rakenteeltaan Adelina kuitenkin on kuin 1.5kk sitten, nimittäin syöminen on ollut hankalaa.. mutta siitä lisää myöhemmin, haluan nimittäin esitellä teille Raskauskeiju.fi yritykseltä yhteistyönä saadut jutut jotka tukee Adelinan ruokailua. Muitakin ihania yhteistöitä mulla on teille kerrottavana, mutta haluan kertoa niistäkin jokaisesta yksitellen. Jos sua ei kiinnosta yhteistyöt tai et arvosta ihmisiä jotka yhteistyötä yritysten kanssa tekee, niin suosittelen silloin tietysti skippaamaan ne postaukset. Siis, jos edes mitään postauksia enää tähän blogiin saan julkaistua ylipäätään. Toivotaan todellakin parasta, koska mulla on niiiin monta aihetta rästissä!
Me ollaan oikeastaan vaan nautittu kesästä Adelinan kanssa. Ollaan ulkoiltu aamusta iltaan, levätty ja vietetty perheenä aikaa. Syksy kolkuttaa ihan pian, liian pian, ovella ja sen takia on tärkeää ottaa kaikki ilo irti jokaisesta päivästä, jonka vielä saan kotona viettää. Olisi ihanaa päästä kesälomareissu tekemään, edes jokin pieni, mutta vähän näyttää siltä, että ei päästä. Roope sanoi, että ensi kesänä olisi ihana päästä kahdestaan Tallinnaan kylpylään, mutta tänä kesänä toivoisin edes risteilyä kolmistaan. Ollaan käyty viimeksi vuonna 2015 päiväristeilyllä Tallinnassa, eli senkin puolesta olisi ihan kiva päästä johonkin. Onneksi kuitenkin osaan tyytyä siihen mitä on ja olla iloinen ihan siitä normaalista arjesta – kuten tiedättekin, sehän on parasta mun mielestä, joten jos mihinkään ei päästä, niin se on ihan ok.
Nyt kokeilen julkaista tämän kirjoituksen, jossa ei ole mitään päätä eikä häntää. Toivon niiin paljon, että blogi vihdoin toimisi, koska kuten sanoin jo varmaan sata kertaa – on niin paljon asioita joista kirjoittaa!
Karoliina
