Puklun tuoksuista arkea

Pitkästä aikaa on sellainen ilta, että pääsin avamaan koneen ja istumaan yksin pöydän ääreen. Halusin päästä hoitamaan vähän ristiäisiin liittyviä asioita ja avata blogin pitkästä aikaa – onneksi on Roope ja Manducan rintareppu, koska meidän sylinyysy vauveli ei muualle kun syliin yleensä rauhoitu. 

Täällä on arki lähtenyt hyvin käyntiin. Puolet viime kuusta vietettiin sairaalassa ja oikeastaan vasta ihan pari päivää ennen kuun vaihtumista tajusin, että marraskuu on vaihtumassa. Olin ihan pihalla, koska päivät menee yleensä aika samanlaisella rytmillä – eli vauva nukkuu päivät mun sylissä ja rinnalla, käydään vaunulenkillä ja mä koitan sohvalla nuokkumisen lisäksi saada kotitöitäkin tehtyä jossain välissä. Nyt oon kuitenkin itsekin päässyt arkeen kiinni ja vähentänyt päiväunia, jotta en itse valvo yöllä vaikka vauva nukkuisikin. niin on nimittäin tapahtunut aika usein. 

Ajattelin nyt aloittaa tauon jälkeen kirjoittamalla teille kolmen viikon aikana opituista asioista, koska jos raskauden myötä opin itsestäni paljon uutta, niin vauvan syntymän jälkeen pelkästään näissä muutamissa viikoissa on tullut opittua vieläkin enemmän. Alla muutamia huomioita näiltä viikoilta:

Ennen vauvan syntymää, en olisi voinut kuvitella pitäväni vaatteita päällä, joissa on tahroja – nyt on ihan normipäivä, että paidat on puklussa tai äidinmaidossa. Tai pissassa, kun vauva pissaa vaippaa vaihdettaessa hoitopöydällä. Pissan jälkeen kyllä vaihdan vaatteet, mutta sekunnin sitä ehti kerran miettiä väsyneenä, että onko oikeasti pakko vaihtaa. No tietenkin oli.

Aamulla herätessä, en ole enää varma olenko hikoillut niin helkkaristi unissani vai onko lakana, kroppa ja jopa tyyny märkänä maidosta. Jatkan kuitenkin tyytyväisenä unia sen maidon keskellä jos vauva nukkuu.

En aiemmin tiennyt, että ihminen voi tuntea itsensä utareeksi: se fiilis, kun pumppaat toisesta rinnasta maitoa pulloon ja toisessa on kiinni vauva. Elävä utare.

Rinnat paljaana hengailusta on tullut niin normaalia, että osastolla ollessa lähdin muutaman kerran huoneesta paita auki. Yleensä onneksi silloin kun ei ollut vierailuaika, mutta kerran sekin oli lähellä – onneksi Roope huomautti asiasta. 

Nukkumatta jaksaa oikeasti näköjään toimia – vaikka viimeisestä kokonaisesta yöstä olisi jo aikaa ja seuraava sellainen on edessä ehkä joskus muutaman kuukauden päästä – jos edes silloinkaan. Onneksi Roope auttaa syötöissä yöllä ja kerran nukkui vauvan kanssa olkkarissa ja antoi mun nukkua ekan kerran pariin viikkoon kokonaisen yön! Okei, mä kyllä heräilin aina ihmettelemään miksei vauva itke mun lähellä. Ennen 4h yöunet putkeenkin nukuttuna oli jotain ihan hirveää ja olo tuntui krapulaiselta. Nykyään on levännyt olo jos on saanut nukkua 3h putkeen ja sitä ennen herännyt vain 2x. Hormonit.  

Entinen someaddikti ei edes muista vastata nykyään viesteihin ja yhden postauksen tekeminen kestää monta päivää. Tämänkin kirjoittamisen nimittäin alotin.. Joskus. En edes muista. Niin ja muistista puheenollen – en muista nykyään mitään. Täytyykin muistaa laittaa herätys puhelimeen, koska menen huomenna kampaajalle! Ja ennenkuin joku ihmettelee niin kyllä, äideilläkin on oikeus käydä joskus jossain ja ei, meillä isä ei ole lastenhoitaja vaan ihan isä joka jää silloin mielellään viettämään vauvan kanssa isä-tytär laatuaikaa. 

Kauneudenhoitoon liittyvien googlettelujen sijaan löytyykin nykyään Googlen hakuhistoriasta hakuja mm. vinkkejä yskän ja aivastuksen estämiseen. En uskaltanut aivastaa varmaan kahteen viikkoon synnytyksen jälkeen, koska se sattui PALJON. Nyt jo olen uskaltanut yskiä ja aivastaa. Ihana fiilis.

Kun Roope lähtee kouluun tai menee tietokoneelle, niin sitä ennen mä yleensä kerään kaiken mahdollisen tarvittavan mun lähelle sohvalle ja siis lähelle tarkoittaa sitä, että ulotun kädellä niihin tavaroihin. Yleensä mun vierestä löytyy: rintapumppu, tutti, harsoja, vesipullo, kaukosäätimet, kirja, puhelin ja laturi, tyynyjä ja kamera. 

Tämmöistä tänne! Vauva-arki on oikeesti ihanaa ja me nautitaan tästä kaikesta. Puhuttiinkin juuri, että vauvan itku ei tunnu ainakaan vielä mitenkään raskaalta – ainoastaan yöllä kun on niin hiljaista, niin se kyllä kuuluu. Vauva voi hyvin, mä voin hyvin ja elämä perheenä on parasta. Voiko sitä enempää toivoa?

Karoliina