Mummolassa

Viime viikonloppu vietettiin taas ah niin ihanassa mummolassa eli mieheni äidin luona Karjalohjan suunnalla.

imag0741.jpg

Paikallinen putous, pakko oli kuvata kun käytiin lähistöllä sienimetsällä.

imag0745.jpg

Oli liian pieni kori mukana, täyttyi jossain vartissa.. NAM SUPPIKSII!!! Noita on kyllä ihan älyttömästi taas, meni melkeinpä hermot metässä, kun ei päässyt liikkumaan kunnolla jos halusi olla tallaamatta sieniä.

Musta ei taida koskaan tulla ruokabloggaajaa, kun unohdan aina ottaa kuvat safkoista, niin kiire aina päästä syömään… 😀 No ihanaa herkkuruokaa oli taas koko viikonloppu, kaikki teki osansa, vauva piti seuraa. 🙂 Sain mä sentään omenasoseesta ja juustokakusta (karppiversioita molemmat) otettuu kuvat.

pa060577.jpg

Omenat vaan puoliks, kodat pois ja kattilaan. Vähän vettä, steviaa ja kanelia ja keitetään kunnes sosemaista. Helppoa ku mikä. Vedin tällä kertaa vielä kuorineen, kun ei ollut kuorimaveistä lähellä. Yleensä teen kuorista ja kodista yms mehua lemonade-tyyliin. 🙂

pa060585.jpg

Sitruunajuustokakkua, niiiiiin hyvää! Pohjaan hasselpähkinärouhetta ja voita, täytteeseen philadelphiaa, rahkaa, kermavaahtoa, sitruunankuorta&mehua, steviaa ja liivatetta. Karppia, mutta kaloripommi!

563885_10150918319772614_1029408745_n.jpg

Niin, mentiin tosiaan junalla, vauva oli toista kertaa vähän pidemmällä junamatkalla ja hyvinhän se taas meni. Neiti sai oman matkalipunkin, lipunmyyjä oli ihan pähkinöinä kun tää oli niin söpö. Ei meinannut hänellä tulla työnteosta mitään, kun piti koko ajan leperrellä vauvalle… Ymmärrän täysin. hih.

Oli kyl ihanan rentouttava viikonloppu ja kiva kun pääs metsään ja muutenkin ulkoileen, vaikka osittain tulikin pakkokäveltyy. 3 kilsaa mäkistä tietä 3 koiran ja sienisaaliin kanssa, metsässä riehumisen jälkeen, kun anopin auto hajos. Onneks saatiin se kuitenkin toimimaan myöhemmin, että anoppi pääs heittään meidät Helsinkiin takas. 🙂

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

vauvauinnissa

Eilen se sitten oli, eka vauvauintikerta…

Jänskätti kylllä niiiiiin paljon, vaikken ees itse ollu menossa altaaseen (tai ehkä just siks, oon vähän kontrollifriikki).

Vauvan reaktiot meni näin:

Mihin te ootte oikeen viemässä mua tähän aikaan päivästä? Mikä tää paikka on ja mitä noi muut mun kokoset kasvot on? Iskän syli ok, mut mihin se nyt mut vie? Äitiiii, onks tää nyt ihan turvallista, tuntuu oudolta tää lilluminen… Täähän on ihan miellyttävää, mutta ihmeellistä ja kummallista, totista puuhaa. Oi, nyt meni korviin vettä, ei kyllä ainakaan hymyilytä. Tässä sitä vaan chillaillaan masullaan patjalla veden päällä ja tossa on noi mun kokoset kasvot, niille vois hymyilläkin. Nyt en jaksa enää, haluun pois, yäääääääää. Suihku, yääää.. Lämmin pyyhe, kuiva vaippa, puhtaat lämpimät vaatteet, syli, jeeeee. Miks noi muut itkee, ehkä munki kuuluu, yääääää. Syliin, kantokoppaan, autoon, krooooh… Iltamaidot, hymyt, krooooh…

Joo, oli aikamoinen härdelli kyllä, ei tosta ois kumpikaan meistä yksin selvinny. Aika monilla vauvoilla olikin molemmat vanhemmat mukana. Märkää, liukasta, hikistä, rankkaa + monta itkevää vauvaa. Mutta kaiken kaikkiaan ihan onnistunut reissu.

Ja tänään nukuttiinkin sitten kymppiin asti, kun just eilen toivoin sitä. Fiksu vauva. Kohta mummu tulee kahville herkkujen kera, jee!

Iskä tulee tänään tosi aikasin kotiin ja sitten lähdetään mummolaan viikonlopuksi. Vauvan mummi asuu 1,5h matkan päässä, tällä kertaa mennään junalla kun auto on hajalla. Anopin luona on aina kivaa, ensinnäkin saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, vauva nukkuu mummin kanssa. Ja pääsee valmiiseen ruokapöytään, mummi on jo aika etevä karppikokki myös. Niin ja pääsee ihanan koiran kanssa metsään kävelemään ja keräämään suppiksia ja muita sieniä. Jei! 🙂

Suhteet Oma elämä Hyvä olo