Ensimmäinen IVF

Asiat ovat hyppineet eteenpäin, mutta jostain syystä en ole saanut kirjoitetuksi. Ensikäynti Väestöliitolla tuli ja meni. Tykkäsin paikasta enkä koskaan halua joutua enää Oyssin käytäville tässä asiassa. Nyt käymme läpi ensimmäistä IVF-kiertoamme ja huomenna on ensimmäinen ultra. Puregonia olen upottanut vatsanahkaan jo muutaman kerran.

Kävin apteekissa hakemassa lääkkeet ja istahdin vuoronumeron kanssa samoille penkeille, joilla istuin 16-vuotiaana. Silloin olin hakemassa jälkiehkäisypillereitä, kun ehkäisy petti festareilla. Ironia oli käsinkosketelvissa. Muistan, miltä niillä penkeillä tuntui istua silloin: vähän nololta mutta kuitenkin rehvakkaan aikuiselta. Nyt tuntui vaan väsyneeltä ja alistuneelta. Apteekkari sanoi, että sun kantsis kyllä ottaa tää meidän kanta-asiakaskortti, kun sulla tulee käytyä nyt hakemassa paljon näitä lääkkeitä.

Kuitenkin olen huomannut, miten itsensä voi jatkuvasti ylittää. Esimerkiksi piikitykset, joita pelkäsin jo etukäteen, eivät olleetkaan mitään. Hämmästytin itseni sillä, miten varmoin ottein ja ilman pelkoa työnsin ensimmäisen piikin mahaani. Se hämmästyttää myös, miten vähän olen tätä hoitoa stressannut tai murehtinut. Olen kuin kone, joka menee eteenpäin ja tekee sen mikä täytyy tehdä. Joku outo luotto minulla on tähän hoitoon. Toisaalta taas, tiedän miten pieleen kaikki voi mennä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *