Ihmeet tapahtuvat muille

Ystävällä oli juhlat. Aloitimme skoolaamalla, ja minä näin sen heti. Ystävän lasissa oli kuohuviini erisävyistä kuin muilla, vain niin vähän, ettei kukaan muu siihen kiinnittänyt huomiota. Aloin kehitellä pakokauhua ja rukoilin näkeväni väärin. Mutta turhaan. Pian näin, kun hän täydensi keittiössä lasiaan pienestä pullosta, ei siitä isosta, josta juuri oli kaadettu muille. Yritin etsiä loogista selitystä, mutta mitään ei ollut tehtävissä, kun kuulin, että ystävä on lopettanut polttamisen. 

Jossain vaiheessa joku kysyi ystävältä ensi vuoden työkuvioista. Alkoi takeltelu, ja minä tiesin, mitä se kohta sanoo. Tiesin vaikka yritin olla tietämättä ja kuulematta. En voinut kuin istua, hymyillä ja särkyä sisältä, kun ystävä kertoi sen. Miten yhteen testiin oli tullut kaksi viivaa ja mitä siinä digitaalisessa oli lukenut. Asioita, jotka ovat minulle yhtä todellisia kuin yksisarviset. Taas jollekin muulle täyttä totta.

Myöhemmin illalla oli onneksi yksi, joka halasi. Yksi joka sanoi, että paska homma. Meinasin ensin esittää reipasta ja sanoa, että sellaista se on ja ei siinä mitään, mutta pakko oli myöntää, että perseestähän tämä on.