Marraskuu

Kuoleman kuukausi ja kuolleiden päivä. Yhtä kuollut on myös minun kohdussani ollut alkiomme. Se, joka todistettavasti oli kerran elävä mutta ei jaksanut alkua pidemmälle. En itsekään tunne itseäni kovin eläväksi, mutta kai minä elossa olen. Ainakin nuo pohjattomana tuntuvat suru, pettymys, ahdistus ja katkeruus kertovat, että elän ja tunnen.

Tänään tuli mieleen, onkohan kukaan koskaan tehnyt itsemurhaa lapsettomuuden takia. Ei sillä, että itse olisin siinä pisteessä (luojan kiitos), mutta ei se niin kaukaa haettuakaan olisi.

Ai niin, se toivo. Kai sitäkin on. Katsotaan ensi vuonna sitten.

Siispä: ”Tahdon kertoa särkyneille, ei paloja heitetä pois”