Soitin tänään toisen kerran terveyskeskukseen, josko me saisimme ajan lääkärille ja sitä kautta pääsisimme tutkimuksiin ja hoitoihin. Edellinen soitto parin kuukauden takaa taisi jäädä kummittelemaan mieleen sen verran kuitenkin, etten ole aikaisemmin tohtinut puhelimeen tarttua. Nyt kuitenkin soitin, ja hyvä niin. Puhelu oli paljon onnistuneempi nyt. Tosin se aika jäi vieläkin saamatta.

Hoitaja kuitenkin kuunteli minua. Hän kyseli olennaisia kysymyksiä meidän yrityksestä ja kirjasi vastaukset ylös. Hän pyysi soittamaan ensi viikolla uudestaan ja kertoi, että silloin saamme lääkäriajan viikolle 48 ja että lääkäri laittaa sitten lähetteen eteenpäin sairaalaan.

En minä muuta toivonutkaan. En ajatellut pääseväni heti huomenna lääkärille, saavani ihmelääkkeen reseptin kouraan ja pamahtavani tässä kierrossa paksuksi. Halusin, että joku kuuntelee minun huoleni ja kertoo, miten sen kanssa edetään. Tämä hoitaja teki niin. Kiitos siitä!

Nyt ei tee edes mieli urputtaa siitä, että lääkäriaikojen saaminen on niin hankalaa.