Täysiä huoneita, käsiä, vuoteita

Täällä on hiljaista ja tyhjää. Päivät valuu hukkaan. Minulla on aikaa.

Me elämme kahden aikuisen elämää, mukavaa, vaivatonta. Saamme nukkua ja valvoa pitkään, syödä ravintoloissa, matkustaa. Se kaikki tuntuu kuitenkin pidemmän päälle merkityksettömältä. Minä väsyn ja turrun hiljaisuuteen ja näennäiseen vapauteen.

Syyni haluta lapsi ovat täysin itsekkäät: minä haluan itselleni tärkeän tehtävän. Minä haluan lapsen, jossa olisi puolet minua. Minä haluan iloita meidän lapsen kasvusta ja kehityksestä. Syyt eivät ole mitenkään yleviä, mutta lapsi toisi merkitystä minun ja meidän elämään. Haluaisin lapsen myös siksi, että se tuottaisi iloa ympäristöön: meidän vanhemmille, sisaruksille, isovanhemmille, ystäville. Lapsi olisi heillekin merkityksellinen.

Minä haluan perheen. Meillä on kahdestaan kivaa, mutta ottaisin mielelläni pari mukulaa nauttimaan meidän typeristä vitseistä: the more the merrier.

Minä haluan täysiä huoneita, käsiä, vuoteita.

Minä otan koko show’n, kunhan se minulle annetaan.