Ladataan...
Karttakirja

Ronja Salmi kirjoitti hesarin Nyt -liitteen kolumnissa siitä, kuinka ei vaan voi elää ilman marrakuista aurinkomatkaa. Hän ei tiedä millainen on marraskuu Helsingissä ilman lentolippua maapallon toiselle puolelle. 

Totta. Kun kaipuun kaljakori on kilissyt päässä jo toista viikkoa ja ulkona odottaa aamuin illoin Mordor, palmut ja kookokset saattavat houkutella. Näin ei kuitenkaan saisi olla. Kun kaamosta karkuun lähtemisestä on tehty normi, samalla myös järjettömästä lentämisestä. Marraskuumatka on teko oman hyvinvoinnin puolesta ja siinä kohtaa hiilijalanjälki unohtuu. 

Salmi pohtii, miten marraskuusta voisi selvitä ilman lentämistä. Pitäisikö laskea rimaa, vähentää töitä ja harrastuksia?

Tietysti! Käsittämätöntä touhua, että ympäri vuoden painetaan samalla lailla sata lasissa ja sitten tohotetaan palmun alle rentoutumaan, kun muutenhan tänne pimeään kuolee. 

Ei pimeydessä säädetä samoin kuin kesäkuussa. Silloin mennään talviunille. Useimpien on toki pakko käydä töissä, mutta se riittää. Ei tarvitse luoda uutta uraa ja kehittyä harrastuksissaan kun luonto kuolee ympärillä. Se on kaikille elollisille olennoille merkki hellittää. Vuonna kuokka ja Jussi talvet pötköteltiin uuninpankolla ja vuoltiin jotain keppiä toipuessa valoisamman ajan töistä, ainakin mielikuvissani. Vasta keinovalo on tuonut ympärivuotisen häsäämisen mahdollisuuden. 

Mutta marraskuussa ei tarvitse häsätä! Tämä on nyt se hetki kun maataan villasukat jalassa sohvalla ja juodaan glögiä. Ei tarvise mennä minnekään tai nähdä ketään. Siksi syksyllä on kirjamessut ja siksi silloin ilmestyy paljon elokuvia. Ne ovat käpertyjille. Marraskuu tarvitsee siis vain uudelleenbrändäyksen. Joulukuulla on jo parempi kaiku, sillä jouluhyggeilyn pipareineen ja takkatulineen voi aloittaa heti kuun alussa. Mutta silloin taas häsätään. Marraskuussa ei tarvitse tehdä sitäkään, ei silloin tapahdu mitään. Kuukaudesta pimeimmän motto voisi siis olla: 

Marraskuu - kuin rennompi joulukuu! Kuulostaa ainakin paremmalta kuin marraskuu - koomassa Mordorissa.

Ladataan...

Ladataan...
Karttakirja

Olen katsonut New Yorkia niin paljon valkokankaalta, että paikan päällä tuntee olevansa elokuvan lavasteissa. Olemme vuokranneet viimeiseksi kymmeneksi päiväksi asunnon Brooklynin puolelta Williamsburgista, joka näyttää hipstereiden teemapuistolta. Tällä puolella jokea olemme sopivan rauhassa yleiseen hengailuun, mutta myös lyhyen metromatkan päässä ensikertalaiselle pakollisista Manhattanin meiningeistä. 

Reissukotimme on täynnä keskeneräistä ja valmista taidetta. Voimme siis larpata luovan luokan elämää Brooklynissä. Asunnossa on kattoterassi, mutta se on rakennettu peltikaton päälle ja siellä makoilu ennen auringonlaskua onnistuu vain pienessä läntissä varjossa. Kadun toisella puolella on kotoisa thaimaalainen ravintola, risteyksessä kulmakauppa, kolmen dollarin pizzasiivut ja muutaman askeleen päässä puisto. Alakerrassa on levykauppa, jossa homma lähtee käsistä ja niiden lättyjen takia joudumme puljamaan kamoja ylipainoisesta laukusta toiseen JFK:n lähtöselvityksessä. 

Suurkaupungeissa parasta on ihmisten tuijottelu metroissa, puistossa, ravintoloissa, missä vaan. Bryan Parkissa joogataan ja vähintään yhtä paljon jengiä hengailee ympäröivillä penkeillä. Mieleen tuli puistojumppa Hanoissa, jengi voi ihan zeninä vetää zumbaa vaikka kymmenen sentin päässä toisella puolella ollaan treffeillä ja toisella nukutaan punaisella muovituolilla. 

Seilaamme Hudsonia pitkin Brookynin sillan luo, sillä matka on lyhyempi kuin maateitse. Sillalta Vapaudenpatsas näkyy kärpäsenlänttinä tärähtäneellä zoomilla otetussa kuvassa. Syömme Shake Shackin burgerit, miten mahtava idea onkaan friteerata portobellon lakki ja täyttää se juustolla. 

Sunnuntaina Williamsburgin East Parkissa hipstereiden teemapuisto jatkuu Smorgasburg -ruokafestareilla. Puisto täyttyy jo aamusta ruokakojuista ja ihmisistä, mutta meille riittää vielä iltapäivälläkin ruokaa. Asetumme rantaan Manhattanin siluetin eteen mättämään. Kokonaisvaltaisen hikisenä on myöhemmin ihana paeta viereiseen hyvin ilmastoituun levykauppaan kahville (ei siihen naapuriin vaan toiseen, sanoinhan että homma lähti käsistä.)

Vietimme New Yorkissa 10 päivää. Teemme perinteiset: käymme MoMassa, Broadway -musikaalissa, Central Parkissa ja Comedy Cellarissa katsomassa stand upia. Ehdimme myös luuhata levykaupoissa, puistoissa ja siellä kattoterassin varjoläntissä. Paljon jäi nähtävää ensi kertaa, mutta tekisi mieli palata joskus myös viettämään pidemmäksi aikaa astetta inspiroivampaa arkielämää noille huudeille. 

Ladataan...
Karttakirja

 

Asetin tälle vuodelle Goodreadsiin 50 kirjan tavoitteen. Vajaa kirja viikossa, ihan kohtuullista. Hidasta verrattuna johonkin aikaisempaan tahtiin.

Olen nopea lukija ja pitänyt aina kirjoista. Jossain peruskiireissä kuitenkin jossain välissä aloin lukea vähemmän. Opiskelin yleistä kirjallisuustiedettä ja kaiken opintoihin liittyvän lukemisen lisäksi vapaa-ajan lukeminen oli pitkään nihkeää. Nyt vapaututtuani tieteellisyyden ikeestä päätin alkaa lukea taas paljon ja pohdin tuon 50 kirjan tavoitteen. Ja olen valmis kaksi kuukautta etuajassa! 

Kuten vuoden lopun gaaloissa ja listauksissa, tässäkin palkitaan parhaat. 

Paras sarja

Elena Ferranten Napoli -sarja. Oi lukekaa nämä! Hyvää kerrontaa, Napoli, ihanat ja raivostuttavat henkilöt.

 

Paras yksittäinen teos

Yaa Gyasi: Homecoming. Kahden Ghanalaisen suvun matka 1700 -luvulta tähän päivään, mutta tämä ei ole mikään puuduttava eepos vaan näyttää tapahtumat ja ajan nopeina välähdyksinä henkilöiden elämässä. 

 

Paras dekkari

Nautin suuresti hyvistä dekkareista, mutta arviontikyvyn puutteesta johtuen tämän vuoden otos oli lähinnä hirveää kuraa. Nesbo on ainoa poikkeus, sillä viime syksyn putkesta yksi osa jäi tämän vuoden puolelle ja se oli vallan jännä. Sanotaan siis se, Jo Nesbo: Pelastaja

 

Paras matkakirja

Miia Kankimäki: Naiset, joita ajattelen öisin. Luin tänä vuonna myös Kankimäen edellisen kirjan Asioita, jota saavat sydämen lyömään nopeammin, mutta koska se oli uusintakierros, valitsen tämän uusimman. Kirjassa matkustetaan historian naistutkimusmatkailijoiden ja muiden kiinnostavien tyyppien jäljillä. 

 

Paras tietokirja / elämäkerta

Scott & Jenny Jurek: North. Luin tänä vuonna paljon juoksua ja etenkin ultrasekoilua käsitteleviä kirjoja. Kiinnostavin oli ehdottomasti jo edellisessä postauksessa mainittu Appalacchian Trailin ennätysyritys.

 

Jäätävintä kuraa

Jaettu 1 sija:

S.J. Watson: Kaksoiselämä. Yääh. Kerätään kaikki kliseet addiktioista, pettämisestä ja vaikeasta lapsuudesta ja ympätään ne epäloogiseen "juoneen", jossa lopussa randomisti tapetaan kaikki. 

Emily Giffin: All We Ever Wanted. Kirja sijoittuu Nashvilleen, joten poimin sen ibooksista ollessamme siellä kesällä. Tähän kerättiin kaikki edellisestä kirjasta yli jääneet kliseet etenkin rikkaista ihmisistä. 

Tässä vielä kokonaislista. Kirjat on lueteltu lukujärjestyksessä uusin ensin, poikkeuksena samaan kohtaan listatut sarjat. Uusintaluetut on merkitty tähdellä. 

 

Yleinen kaunokirjallisuus

Katja Lahti: Lasitehdas

Elena Ferranten Napoli -sarja: Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, Kadonneen lapsen tarina

Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Matt Haig: How to stop time

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 1 ja 2

Celeste Ng: Everything I Never Told You

Emily Giffin: All We Ever Wanted

Celeste Ng: Little Fires Everywhere

Jojo Moyes: Me Before You

Jodi Picoult: Plain Truth

Liane Moriarty: Big Little Lies

Piia Leino: Taivas

Gail Honeyman: Eleanor Oliphant Is Completely Fine

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Yaa Gyasi: Homecoming

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Rainbow Rowell: Fangirl

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän* ja Palatkaa perhoset

Audrey Niffenegger: The Time Traveler's Wife *

Donna Tartt: The Secret History*

 

Dekkarit

S.J. Watson: Kaksoiselämä

Antti Tuomainen: Parantaja

Jussi Adler-Olsen: The Hanging Girl

Shari Lapena: A Stanger in the House

Shari Lapena: The Couple Next Door

S.J. Watson: Kun suljen silmäni

Emelie Schepp: Valkoiset jäljet

Jo Nesbo: Pelastaja

Dan Brown: Enkeli ja Demonit

 

Matkakirjat

Mia Kankimäki: Naiset, joita ajattelen öisin

Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin*

Helena Liikanen-Renger: Poskisuukkoja ja perhe-elämää Ranskassa

Juha Itkonen: Minun Amerikkani

 

Muut tietokirjat / elämäkerrat

Haruki Murakami: Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta

Julia Thuren: Kaikki rahasta

Tarja Virolainen: Juoksijan sielu

Scott Jurek: Eat & Run

Scott & Jenny Jurek: North

Maria Veitola: Veitola

Juha Hurme: Niemi

Hyenseo Lee: The Girl with Seven Names

Anu Partanen: The Nordic Theory of Everything

Sofia Kilpikivi: Maratonmimmi

Pages