Lievästi vajaa yksivuotias
Herrrrrrranen aika. Karuselli-blogi täytti vuoden jo joulukuun puolella, enkä minä huomannut asiaa ollenkaan. Tällaista se on näiden pienokaisten kanssa. Aika rientää, ja ennen kuin huomaammekaan, ne jo ponnistavat jaloilleen ja alkavat elää omaa elämäänsä.
Haluaisin sanoa vain sen, että mua naurattaa säännöllisesti tuo blogini kuvauksen loppuosa. ”Koti, kakarat ja konttori. Myös kaupunkia, kulttuuria ja kaupunkikulttuuria.” Hehheh, urbaani meno ja kulttuuripostaukset ovat kyllä loistaneet poissaolollaan. Pahoitteluni. Tältä osin Karuselli on jäänyt auttamattoman vajaaksi.
Silmäni nappaa alituiseen kaupunkikuvasta ihastuttavia ja rosoisia yksityiskohtia. Ja silloin tällöin olen kiistatta pistäytynyt myös ihan oikeissa taidenäyttelyissä, teatteriesityksissä ja konserteissa. Mutta väsyneet aivoni eivät näköjään ole kyenneet tuottamaan näistä sielukkaista elämyksistä järkeviä tekstejä. Enimmäkseen olen kätkenyt hienot hetket katutaiteen ja kulttuuripläjäysten parissa sydämeeni ja ihan vain tutkiskellut niitä siellä. Kaiken lisäksi kunnollisen kameran kanniskelu mukana työajan ulkopuolella on kiireen ja säädön keskellä jotenkin vain jäänyt.
En lupaa, että tämä vuosi tuo asiaan merkittävän muutoksen. Mutta tietäkää, että tämän ruuhkavuosilätinän lisäksi myös kaupungit ilmiöineen ja asukkaineen, monet erilaiset kulttuurin alalajit ja erityisesti urbaani taide ovat elämäni suuria iloja. Jonakin päivänä aion vielä vaihtaa lastentarvikekassin takaisin kameralaukkuun.
Sitä odotellessa toivon, että koti, kakarat ja konttori tarjoavat kylliksi jutunjuurta.
Kiitos kun olette pyörähdelleet mukana karusellissani.
