Jos olet miettinyt, miten viiniköynnös leikataan, voiko sitä kasvattaa talon seinällä – ja jos ei, niin voiko sen ehkä siirtää, ja minne – tämä postaus antaa asiasta epämääräistä tietoa.

Ensin kuitenkin turhanaikaista muistelua ja jorinaa omenoista.

Viinirypäleitä kompostissa

Tässä renessanssimaalauksessa on omenoita ja viinirypäleitä. Nämä yksilöt joutuivat kompostiin, sillä kaikkia ei ehditty mitenkään poimia, vaikka poimittiin kavereillekin ja kutsuttiin sukua poimimaan itselleen ja tuttavilleen.

Tuli mieleen se, kun ystäväni ostivat siirtolapuutarhamökin. Sellaisen tosi söpön, jonka söpöön pikku pihaan voi ripustaa söpön pikku riippumaton, jossa voi loikoilla koko kesän lukemassa kirjaa.

Kävi ilmi, että söpön pikku pihan eteen piti tehdä niin hitosti töitä, ettei riippumatossa makaamisesta tullut mitään.

En muista, miten nopeasti he myivät unelmansa eteenpäin. Nopeasti kuitenkin.

Ja silti olen ostanut meille talon, jossa on omalla mittapuullani ihan hitosti pihaa ja siellä ihan hitosti juttuja.

Omenaharjoittelua

Eniten oli omenoita. Niille pitää siis tulevaisuudessa oppia tekemään jotain.

Tässä on omenoita matkalla kotiin.

Ja tässä omenoita matkalla pataan. Näistä tehtiin Taivaallista uuniomenahilloa Annin Uunissa -blogin ohjeella,  jonka työkaveri linkkasi.

Hieman meinasi supermarketissa olla ongelmia, kun väsyneenä ajattelin, että ”2 osaa omenoita ja 1 osa hillosokeria” mitataan tilavuudessa, eikä painossa. Nyt meillä on hillosokeria kaapissa noin viiden vuoden tarpeisiin.

Hillon lisäksi omenoista tehtiin mehua mehuasemalla. Se tuli kyllä aika tyyriiksi. Ja on lapsen mielestä niin kummallisen makuista, ettei sovi juoda. (En ole saanut selville,  millä tavalla tämä omista omenoista puristettu mehu eroaa siitä omenamehutetrasta, jonka hän ostaa usein koulussa välipalavälitunnilla.)

Mutta ei mun omenoista pitänyt kirjoittaa, vaan viiniköynnöksestä.

Viiniköynnös seinällä

Sain kasaritalon mukana tämmöisen upean viiniköynnöksen, jota en olisi millään hennonut poistaa seinältä, vaikka kaipa se oli tehtävä. Tässä köynnös alkusyksyn loistossaan.

Ja tässä sen viimeiset rippeet päivänä, jona vihdoin saimme sen leikattua alas. Kuvassa näkyvä huuru on ensiräntä, joka satoi tänä vuonna jo 15. lokakuuta.

Leikkaaminen siirtoa varten

Olin löytänyt Puutarha.netistä ohjeet viiniköynnöksen leikkaamiseen.

Lopulta köynnös kuirenkin leikattiin niin, että  kaveri, joka on Ahlmanin koulun lahja kaltaiselleni tumpelopuutarhurille, piteli köynnöstä eri kohdista ja sanoi, että leikatkaa tuosta ja tuosta ja tuosta, ja nyt revitään.

Niin hän, Rakas ja minä leikkasimme ja revimme räntäsateessa ylikypsien rypäleterttujen lätsähdellessä maahan.

Kokemuksen perusteella sanoisin, että yleisohje siirtoa varten leikkaavalle on: Leikkaa ihan hemmetisti. Jäljelle jäätävä vajaa metri.

Tässä jäljelle jääneet nysät.

Nämä nysät olisi toivottavasti keväällä tarkoitus istuttaa rima-aidan pätkälle, joka toivoittavasti rakennetaan tontin laidalle tämän saman seinän suuntaisesti, eli köynnökset saisivat valoa yhtä paljon kuin tähänkin mennessä.

Täällä toiveita herättävää ja ei-niin-toiveita-herättävää keskustelua viiniköynnösten siirtämisestä viininkasvattajien sivuilla.

Hiushalkeamia vai railoja?

Kun köynnös oli poissa seinältä, alta paljastui railoja.

Tämä ei ollut yllätys. eikä hirveä järkytys.

Railojen kohdalla talon sisällä on työhuone. Sen tapetti  oli murtunut keskeltä vuotaa. Äiti siitä heti sanoi, että ei normaalia. Seuraavaksi asiaa havannoi täti, joka on aiemmin katsellut seiniä työkseen. Hän kurkisti köynnöksen alle ja huomasi halkeamat.

Taloa ostaessa ne eivät olleet hypänneet silmille. Kuntotarkastusraportissakin puhuttiin hiushalkeamista, mutta niitä ei paikallistettu  minnekään, ja todettiin että haitta on lähinnä ulkonäöllinen, eikä näin ollen aiheuta toimenpiteitä. En tiedä, onko noin. Ainakin kuvittelisin, että hiushalkeamat ovat – no, hiuksenohuita.

Haluan kuiteenkin ajatella, että noin se on. Remonttimiehen mukaan asia ratkaistaan tilkitsemällä raot keväällä. Ja sitten taas uudelleen, jos niitä tulee uudelleen.

Halkaisiko viiniköynnös seinän?

Ennen kuin huudatte, että köynnös on pilannut seinän, se ei kai nykytiedon mukaan välttämättä ole totta.

Olin kuitenkin taloa etsiessäni tavannut vain lievästi liioiteltuna noin 400 kiinteistönvälittäjää ja muuta ihmistä, joista kenenkään mielestä köynnösten paikka ei ole seinällä.

Tämän nimenomaisen köynnöksen poistamista suositeltiin myös tämän nimenomaisen talon kuntotarkastuksessa.

Ja nyt kun talon kattoa aletaan kohta vaihtaa, tuntui aiheelliselta leikata köynnös niin, ettei se rojahda työn tuoksinassa hallitsemattomasti maahan.

Mistä nuo halkeamat sitten johtuvat, jos eivät viiniköynnöksestä?

Kännistä ja 80-luvusta!

Naapurin mukaan:

1.  80-luvulla tehtiin kapeampia sokkeleita kuin nykyään. Ne sitten kestävät heikommin kaikenlaista maan liikkumista kuin nykytalojen vastaavat. Mutta ei hätää – laastilla tilkitsemällä tästä kuulemma selviää!
2. Tällä nimenomaisella seudulla oli tämän nimenomaisen talon rakentamisen aikaan perustuksia tekemässä työporukka, joka vaikutti olevan jatkuvasti enemmän tai vähemmän pienessä sievässä.