Kaupat on tehty ja talo saatu haltuun ikuisuudelta tuntuva aika sitten. (Ikuisuus = 6 viikkoa, tarkistin juuri kalenterista.)

Nyt siellä näyttää tältä.

Katselette makuuhuoneen ovelta – yli ruokailutilan ja keittiön – saunaan ja pesuhuoneeseen.

Päätimme toteuttaa ultimate loft -ratkaisun, jossa keittiö on erotettu saunasta lasiseinällä.

Ei vaiskaan.

Umpiseinä on tulossa takaisin.

Alkuperäinen piti purkaa,koska:

Ensin piti poistaa vain välitilan laatoitus ja sen alla ollut muovimatto, joka oli vuonna 1980 liimattu seinään asbestia sisältävällä liimalla.

Aivan mahtava asbestipurkufirma A-Purku kävi poistamassa kerrokset ja hioi seinälevyn siistiksi. (Kuvassa näkyvillä työvälineillä ei ole osuuta asiaan – nämä ovat niitä, joilla isä ja rakas purkivat keittiön kaapit.)

Keittiökaappeja purkaessa seinän nurkasta paljastui kuitenkin ehkä rakennusvuodesta saakka muhinut kosteusvaurio.

Mitäs pidätte?

Omnom, huomaattehan että homesuttua ei ole vain lattian rajassa, vaan myös ylempänä seinällä?

(Ja jos mietitte, mitä kuvan vasemmassa yläreunassa roikkuu, ne ovat patakintaat.)

Ihmeekseni en vajonnut epätoivon alhoon, vaan odottelin rauhassa, että keittiöstä ja saunasta oli purettu levyjä ja lattialaattoja niin pitkälti, että muhjuinen alue voitiin lopulta todeta suhteellisen pieneksi.

Lattian rajassa kulkevaa runkopuuta (tai mikä lienee oikea termi) piti purkaa ehkä yhteensä 2 metriä.

Purkaa piti myös kaikki levyt. Mutta saunan levyt piti kai muutenkin purkaa, koska vuoden 80 eristeet eivät olisi olleet ok nykyajan mittapuulla.

Talossa vierailleiden ja rehkineiden ammattilaisten ja vähemmän ammattilaisten yhteisymmärrys oli lopulta se, että kosteusvaurio johtui kehnon höyry/vesieristyksen ja kolmen muun tekijän yhteisvaikutuksesta.

1. Saunan lattiassa oli kaato, joka on yli 40 vuoden ajan johdattanut lattialle joutuneen veden seisomaan keittiön vastaiseen nurkkaan.
2. Reunimmainen keittiön kaappi oli asennettu suoraan kiinni talon ulkoseinän vastaista levyä, vailla ilman kiertämiseen tarvittavaa rakoa.
3. Saunan piipun tienoilla on jossain vaiheessa ollut mielenkiintoinen hässäkkä vuotavaa kattopellitystä ja jyrsijäasutusta. Vettä on tuolloin valunut muuria ja keittiön vastaista seinää pitkin. Sittemmin jyrsijät ovat kadonneet tyhjentämättä kakkahuussejaan ja katto on korjattu.Kattovillat ovat kuivia, mutta ne pitää vaihtaa kokonaan saunan kohdalta.

Mahdollisten talojen universumia supisti roimasti kolme kriteeriä.

1. Sijainti. Halusin talon nykyisen kodin läheltä, että lapsi voisi jatkaa samassa koulussa.
2. Hinta. Enimmäisbudjettini talolle ja remonteille  on helsinkiläisen pikku kaksion verran.  Ja siitä vielä miinus jonkin verran, jotta jäljelle jäävästä asuntolainasta tulisi hallittavampi.  Sillä rahalla ei täältä provinssin lähiöstäkään saa kovin nuorta tai täysin peruskorjattua omakotitaloa.
3. Kerrosluku. Olen muuttanut elämässäni niin monta kertaa, että mieluiten olisin muuttamatta enää ikinä. Se tavoite on helpompi saavuttaa, jos kerroksia on vain yksi.

Näillä kriteereillä kävimme katsomassa yhdeksää taloa. (Tai no, parin kohdalla lipsuin yksikerroksisuuden vaatimuksesta, koska olen heikkona vanhoihin puutaloihin, ja täällä oli myynnissä muutama rintamamiestalo.)

Katselmuksen perusteella voin sanoa, että ei vitsi Suomessa on 1970–1990-luvuilla tykätty rakentaa makuuhuoneet pieniksi ja pistää ne sumppuun talon yhteen päätyyn.

Toinen vaihtoehto näyttäisi olleen sokkelo, jossa makuuhuoneet on onnistuttu pitämään erillään sen ansiosta, että kaikki muutkin huoneet ovat mielettömän pieniä ja ne on sommiteltu labyrintiksi  talon keskelle.

(En edes oikein tajua, miten  labyrinttivaikutelman syntyminen on mahdollista sen kokoisissa taloissa, joita katsastimme. Kaikkien asuinpinta-ala pyöri hiukan yli sadan neliön hujakoilla. Ehkä vaikutelmalla oli jotain tekemistä takkahuoneiden, erilaisten lämmitysjärjestelmäkopperoiden, walk-in kylmiöiden ja käytävien kanssa.)

Ja sitten oli tämä – kasaritalomme. En voi kuin rakastaa tätä sumpuissa pakitettuani ja labyrinteissä harhailtuani.

Sisäänkäynnin vieressä olevasta makuuhuoneesta tulee työhuone, ja sen takana olevasta huoneesta aikuisten makuuhuone. (Pohjapiirroksesta poiketen näiden kahden makuuhuoneen välillä on muuten ovi. Se sopii hyvin.)

Keittiön ja olohuoneen välinen seinä olisi tarkoitus kaataa, ja keittiötä ja ruokailutilaa erottava väliseinä madaltaa saarekkeeksi.

Olohuoneen toisella puolella olevasta makuuhuoneesta tulee tyttären huone.

Pohjapiirroksessa on kunnioitettava määrä ovia. Se on toisaalta hyvä, sillä olemme kaivanneet ovia. Nykyinen kotimme on pieni rintamamiestalo, jossa ulko-ovien lisäksi ovet on vain vessoissa ja olohuoneen ja keittiön välillä.

13 ovea sisätiloissa on ehkä kuitenkin vähän overkill. Jos ymmärrän oikein, nykyaikaisilla energiatehokkailla ulko-ovilla voi eliminoida tuplaovituksen keittiön ja kylpyhuoneen takaovista niin, ettei niihin enää tarvita erillistä sisään päin aukeavaa väliovea. Ja ehkä myös tuulikaapin ja isomman eteisen välisen oven voi poistaa samalla logiikalla.

Pian se selviää.