Muutos ja motivaatio

Ensimmäinen päivä alkoi teellä, itsetehdyillä sämpylöillä ja kuumeella. Lisäsin sämpyläohjeeseen hieman kaurahiutaleita. ripottelin lämpimien sämpylöiden päälle hieman juustoraastetta. Oli hyvää. Mietin, miksen ole aiemmin tehnyt itse. Kaupan sämpylät ovat kalliimpia ja pahempia.

Hetken mielenhäiriössä teki mieli suklaata. Paljon suklaata. En hakenut. Join lasillisen teetä ja siivosin. Eikä hetken päästä tehnyt edes mieli. Mietin, miksi koskaan olen juossut kauppaan viittä minuuttia ennen sulkemisaikaa vain saadakseni ”jotain hyvää naposteltavaa”.

Siivosin pöydän. Ennen ajattelin, ettei minulla ole kivoja huonekaluja ja/tai sisustusta, mutta kun tavarat saa piiloon ja järjestykseen, alan oikeastaan pitää pöydästäni. Ja tavaroistani. Sisustuksestakin. Mietin, miksi olen halunnut heittää pois kaikki huonekaluni ja ostaa uudelleen. 

Tänään olen miettinyt paljon. Ja juonut paljon teetä. Ehkä tee mietityttää.

Flunssasta huolimatta hieno päivä. Vaikka en ole saanut kovinkaan paljoa aikaiseksi, olen ollut iloinen ja onnellinen. Pussailu, läheisyyskin, on tuntunut pitkästä aikaa hyvältä. Motivaatio kaikkeen kasvaa. Päätös siitä, että elämäni tulee olemaan päivä päivältä hieman parempi, voimauttaa. Hymyilyttää.

Pidän tästä jo nyt.

(Vaikka totuushan on, ettei tämä tule olemaan näin helppoa joka päivä. Mutta ei mietitä sitä nyt.)

PS. Sämpylöiden ohjeen löytää täältä.

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Ajattelin tänään

18 m²

Olen äärettömän kyllästynyt tavaramereen.

Olen päättänyt heittää roskiin, kierrättää tai lahjoittaa 100 tavaraa päivässä. Jotta urakka ei olisi liian pitkä, mutta jotta jotain tulisi tehtyäkin. Aion jatkaa niin kauan, etten omista mitään, mistä en pidä äärettömän paljon. Sellaisia tavaroita, joita en halua kotiini.

Tässä on silti tekemistä useammaksi päiväksi, sillä kahdeksaantoista neliöön mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Olen saanut siivottua tietokonepöytäni (!!) ja siihenkin ryhtymiseen meni useampi päivä.

Pahinta tässä on kai se, että pidän jokaista tavaraa hyödyllisenä. Pahinta tässä on myös se, etten tiedä mistä aloittaa. Tavarani eivät ole kiinnostavia, enkä halua päättää, käynkö ensin läpi parittomat sukat vai vanhan elektroniikkalaatikon, jossa saattaa olla vielä erittäin tärkeitä johtoja. 

Kun olin pieni, eikä huoneeni pysynyt kunnossa, äitini antoi minulle muovipussin, ja sanoi, että minun pitää täyttää se tavaroilla, jotka haluan heittää pois. Valitsin tietenkin aina isokokoisimpia tavaroita, jotta muovipussi täyttyisi nopeasti. Toisin kuin luulin, äitini laittoi pussit varastoon. Kävimme yhdessä tavarat läpi muutama kuukausi myöhemmin, ja huomasin, etten halunnutkaan niitä leluja ja kirjoja, etten ollutkaan kaivannut niitä, etten tarvinnutkaan koko muovipussillista tavaroita, joita olin luullut tarvitsevani päivittäin.

Yleensä koko muovipussillinen meni kirpputorille tai jakoon. Vain muutamia tavaroita säästettiin nuoremmalle sisarukselleni.

Jos minulla olisi varasto, kokeilisin samaa nytkin. Helposti tulee täytettyä hyllyjä tavaroilla, jotka säästää siinä toivossa, että niitä saattaisikin tarvita. Kun niitä käy läpi, ajattelee edelleen, että vaikken ole tarvinnut niitä tavaroita useampaan kuukauteen, ehkä jopa vuosiin, niillä saattaa silti olla hyötyä.

Tästä ajattelutavasta haluan päästä eroon.

Kun siirsin tavarani ulkomaanmatkan ajaksi varastoon, luulin säästäneeni vain kaikista tärkeimmät tavarat. Kuitenkin muutettuani takaisin, löysin ensimmäisenä päivänä muovipussillisen sellaista tavaraa, joka ei kelvannut edes jakoon. Pelkkää roskaa.

Miksi säästän roskaa? Miksi?

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään