Postmodernissa tietoyhteiskunnassamme tarvitaan aivan uudenlaisia taitoja ja tietoja verrattaessa teolliseen aikaan ja sen aikana luotuun koulutusjärjestelmään. Vaikka media tarjoaakin monia mahdollisuuksia oppimiseen ja yhdessä tekemiseen, vaatii se myös kriittistä asennoitumista mediaan sekä sen tuottamaan ja tarjoamaan tietotulvaan. Siksi onkin mielestäni tärkeää mediakasvatus ja sen lisääntyvä opettaminen kouluissa. Ensimmäinen syksyni lähenee loppuaan Tampereen yliopistossa, ja yksi tärkein oppi jonka olen itse saanut, on kriittinen ajattelu asioita kohtaan. On tärkeää ettei asioita oteta sellaisena kuin ne ovat, vaan ollaan kiinnostuneita siitä esimerkiksi kuka uutisen/artikkelin on kirjoittanut, ovatko lähteet näkyvissä? Kenelle uutinen on kohdennettu, mitä on jätetty fokuksen ulkopuolelle?

Oppimisen näkökulmasta näen sosiaalisuuden ja vuorovaikutuksen positiivisena asiana, ihminen on kuitenkin sosiaalinen, omaa sosiaalista todellisuuttaan luova yksilö, joka oppii ollessaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Sosiaalinen media antaa siis hienoja mahdollisuuksia uuden oppimiseen jos niitä vain osataan hyödyntää oikein.

Luulen että oma osaamiseni medioituneessa maailmassa on lyhyen ajan sisällä kasvanut huimasti, sillä sen käytöltä ei voi oikein 2000-luvulla enää välttyäkään. Mutta varmasti paljon on vielä tekemistä, jotta hyödyn saa irti kaikin mahdollisin tavoin. On tärkeää että myös kouluissa tuetaan sen tavoitteen toteutumista. 

On hienoa, että teknologian kehittymisen ansiosta myös kehitysmaissa on mahdollista taata turvallisempi oppimisympäristö etäyhteyksiä hyödyntäen. Itselle monet asiat ovat niin itsestään selviä. Ei usein tule miettineeksi, että lapset voivat jäädä ilman koulutusta senkin takia, ettei heidän vanhempansa uskalla lähettää heitä kouluun, peläten että lapsille tehdään pahaa koulumatkan aikana. Tästä aiheesta voisin keskustella pitkäänkin, sillä itseäni kiinnostaa koulutus, sen ongelmat ja mahdollisuudet kehitysmaissa.