Taas se itkee. Ainahan se itkee. Sehän itkee joka asiasta.

Eniten kuulemani lauseet varsinkin lapsuudessani. Harvoin kysyttiin miksi tai mitä itken. Ei sillä ollut merkitystä. Oikeastaan ympärilläni olevista ihmisistä, jotka näitä lauseita suustaan ulos päästivät, tavoitteena oli saada mut itkemään. Reagoimaan. Ihmisiin on mielenkiintoista saada jokin reaktio aikaiseksi, mielellään negatiivinen. Ihminen, joka sanoo toiselle ”sä itket joka asiasta” ei suinkaan halua toisen olon helpottuvan. Reaktiota hakeva nauttii olevansa vahvempi kuin itkupilli. Oikeastaan tällaiset otsikon mukaiset kommentit ovat lapsellisia ja törkeitä. Tällaiset ihmiset havainnoin ympäriltäni hyvin nopeasti. Nään ihmisistä haluavatko he aidosti toiselle iloa vai surua.  Ylipäänsä ovatko ihmiset aitoja. Huomaan lasten ja nuorten kanssa työskennellessäni ketkä ovat kiusaajia, tulevia kiusaajia, kiusattuja tai sivusta seuraajia.

LOL, hakekaa tolle nenäliina

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, että missään tilanteessa tarvitsee toiselle sanoa ”ainahan se itkee”. Pitäisikö hänen olkapäälleen painaa kätesi ja kysyä häneltä mitä sinä itket? Miksi itket? Voisit varmasti parantaa itkuisen läheisesi oloa miten tahansa muuten kuin toteamalla hänen taas itkevän. Tämä on asia mitä joidenkin on todella vaikea ymmärtää, että joku tuntee asiat äärettömän syvältä, ne sattuu ja tuntuu paljon enemmän mitä joku ei erityisherkkä tulisi välttämättä missään elämäntilanteessa tuntemaan. Tätä asiaa on vaikea selittää jos ei ole omakohtaista kokemusta, mutta on tärkeää meille erityisherkille, että koittaisitte edes ymmärtää ja ette koskaan vähättelisi tunteitamme tai tuntemuksiamme.

Pikkuiseni, kaikkeni.

Lapsena tunteita oli vaikea hallita ja miksi olisi edes pitänyt. No siksi, koska on noloa itkeä. On noloa näyttää mitä tuntee.

Kuitenkin yritin kokea iloiset asiat hillitysti ja käsitellä loukkaavat kommentit olan kohautuksella. Sehän ei tietenkään onnistunut, surin sitten millon mitäkin maailman menoja itsekseni. Nykyään yli kolmekymppisenä on mahtavinta se, että sä saat olla just niiden ihmisten kanssa tekemisissä, kenen kanssa haluat! ”Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen”, niin ei todellakaan tarvitse. Toki esimerkiksi koulussa ollessa on ihan jees tulla luokkatovereiden kanssa toimeen koulupäivän aikana, mutta ei sun tarvitse mennä luokan pissapään luokse leikkimään koulun jälkeen. Kun pissaliisa hakee sotelle tampereelle, hae sä helsinkiin. Ei sun tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka satuttaa sua tavalla tai toisella. Miksi pitäisi?

Toimeentulo lähes kenen kanssa vain onnistuu, mutta ei siinä sen enempää tarvitse olla. Ja painotan, että tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen, en tietenkään halua olla hankala, mutta oikeesti nykypäivänä sun ei todella tarvitse olla huonoja viboja säteilevien läheisyydessä. Se vie hitokseen energiaa, käytä se energia vaikka varpaiden haisteluun.

Idiootteja -ei ympärilläni

Toisekseen olen pitkälti keskittynyt jo vuosia jättämään elämästäni idiootit pois. Ihmiset, jotka eivät puhu mua eivätkä sovi mulle. Näillä idiooteilla tarkoitan ”ystäviä”, jotka ottavat multa enemmän kun antavat. ”Ystäviä”, jotka olen alunperin tulkinnut väärin tai jokin on matkan varrella muuttunut. On muuten erittäin vapauttavaa kun ei tarvitse esittää mitään vierustoverille ja ryystää teetä tekohymy suupielillä. Teennäisyys ei ollut mun juttu ysikytluvulla eikä se ole sitä nykyäänkään.

Positiivisista asioista itketään ilosta ja negatiivisista porataan surusta. Aika varma asia siis on, että ainakin itketään. Nykyisin olen saanut kovetettua itseäni ja en itke läheskään joka asiasta, ainakaan niistä neutraaleista. Välillä itku on jees. Ensimmäiset puolivuotta tyttäreni syntymän jälkeen itkin päivittäin kuinka onnekas olin pienokaisestamme. Seuraavat puolivuotta enää vain joka toinen päivä. Tänään muuten viimeksi kun ruokaillessamme tyttömme halusi antaa välipusun isilleen tahmaisilla huulillaan, joista roikkui riisiä. Toisen kerran kun taaperomme taapersi isinsä kädestä kiinnipitäen ympäri taloa. Kauheinta olisi jos ei tuntisi mitään. Toivottavasti sä pääset vielä tänään itkemään onnesta!

Mua voit seurata instagramissa kasikirjaminustasinulle ja facebookissa Käsikirja minusta sinulle.

Nonna

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *