HSP -Hallitseva, Sarkastinen, Pelottava vai -Hauras, Syvällinen ja Pelokas

HSP

Joillekkin lyhenne ”HSP” on tuttu, joillekkin varmasti täysin uusi tuttavuus. HSP on Highly Sensitive Person, mikä suomen kielellä kääntyy erityisherkäksi. Monille erityisherkille, jotka tietävät olevansa sitä, on tuttu Elaine Aron, yhdysvaltalainen psykologian tohtori. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet syvällisen tiedon prosessointiin, kuormittumisalttiuteen, vahvaan eläytymiskykyyn sekä tarkkaan havainnointikykyyn.

Joillakin erityisherkillä nämä kaikki piirteet eivät ole yhtä vahvoja, mulla liiankin iso osa elämää. Tuntuu, että mun pitää kaikki prosessoida mahdollisimman syvältä, liikaa ja mielellään ottamalla vähän jotain lisämausteitakin matkaan mukaan, mitkä eivät soppaan edes kuulu. Mielikuvitusta löytyy ja välillä voisi olla löytymättäkin. Asiat kun kunnolla alkavat mielen sopukoissa laukata, ne paisuvat, usein muuttuvat ja vahingoittavat.

Kuormittumisalttius on mulla myös lähes tapissaan. Asioiden stressaamista sekä erityisesti asioiden, jotka ei suoranaisesti mun selkään kuulu, olen vähän oppinut jättämään matkasta pois. Murehdin paljon lähimmäisteni jaksamista, enkä oikeastaan vain lähimmäisteni -oikeastaan kaikkien, jotka elämääni kuuluvat. Pakko kuitenkin on asettaa omat sekä perheen tarpeet ykköspallille. Asioiden murehtimisessa en suinkaan vie kultamitallia. Vaarini usein sanoo, että mummulla on liikaa murehtimista kun suree Suomessa Jyväskylästä alaspäin asuvien ikävät asiat. Itse kuitenkin suren vain Tampereelta alaspäin.

Vahvaan eläytymiskykyyn luokittelen erittäin vahvan empatiakyvyn, jota koen. Kun kävelen kadulla ja tien laidalla istuu viimeksi 95-vuonna pestyyn vilttiin käärittynä oleva mies, pahvikuppi maassa kun kädessä se ei enää pysy, alan väkisinkin pohtia, että miten hän on tuohon tilanteeseen päätynyt.

Onko hänellä vaimo ja lapsia, miten he voivat, ovatko he 500 metrin päässä miehestä keräämässä omaa kolehtiaan. Pohdin miten he viettävät yönsä tai peseytyvät. Miten Suomessa tämä on mahdollista? Hetkonen, onko tuolla miehellä kello kädessä? Onkohan se kallis. Onkohan tämä vain harrastus hänelle. Kerätään matkarahat vain istumalla. Onko tämä sittenkin huijausta. Tuolla vieressä olevalla on pitkä parta eli selvästi ei ole vara ajaa sitä pois, mutta miksi tämän miehen posket ovat kuin vauvan pylly. Annanko taskussani lojuvat 15 senttiä ja autan häntä vai teenkö itsestäni naurunalaisen ojentamalla kolikot jos ne menevätkin Canarian saarilla siniseen enkeliin. Tosin ei tolla summalla juhlita. Vaikka on sekin miljoonan alku. Onko se miljoonan alku hälle vai mulle?

..Ja yllä kuvailtuna päässäni tapahtuvaa prosessointia, jonka käynnistää oikeastaan mikä vain ympärilläni oleva asia, tapahtuma, ihminen tai jopa yksinäinen ilmoilla leijuva ilmaisu.

HSP -Hallitseva, Sarkastinen, Pelottava

Näillä adjektiiveilla mua on joskus kuvailtu ja osaksi ne ovat myös totta. Vaikkakin HSP aukeaa mun sisältä erityisherkkyytenä, sen voi myös avata kuvaamaan mua hallitsevana, sarkastisena sekä joskus jopa pelottavana.

Hallitsevuus

Hallitseva saatan olla tietyissä piireissä. Esimerkiksi jos vietän tanssityttöjen kanssa iltaa. Kyseisillä tanssitytöillä viittaan tanssioppilaisiini, jotka tanssivat vanhimmassa ryhmässäni. Rakastan näitä tyttöjä. Heihin voi luottaa ja luottamuksen myötä syntyy se asetelma, että voin olla oma itseni. Hallitsevalla läsnäololla tarkoitan nyt sitä, että kymmenen tyttöä kun tapaavat, noin joka kolmas virke tulee mun suusta. Tietynlainen hallitseva olemus voi olla erittäin häiritsevää, mutta en usko, että tässä tapauksessa hallitsevuuteni äänessä olemisessa olisi epämieluisaa. Esitän nuorille tytöille (17 – 24 -vuotiaille) kysymyksiä, joita jonkun meidän porukasta tekisi mieli kysyä. Vastata saa jos haluaa.

Ryhmässämme vallitsee melko syvä luottamus kaikkia kohtaan (kirjotan melko syvä, koska en loppuviimein voi puhua kuin omalla suullani mutta salaisuuksiamme ei ole tullut vastaan ulkopuolistenkaan kertomana), joten välillä keskustelemme esimerkiksi myös kukista ja mehiläisistä. Ehkä myös koen, että mun tarvittaessa tulee hallita tilanteita heidän seurassaan, koska mä tavallaan olen heitä kaikkia yhdistävä tekijä.

Hallitseva olemukseni näkyy myös niin, että omaan vahvat mielipiteet. Keskustelen niistä myös mielelläni, väittelenkin, mutta en tuputa ajatuksiani. Tykkään, että asiat tehdään mun tavalla. Siihen, että asiat voi sujua toisenkin tekemänä eri tavoinkin jopa tehtynä, mulla on ollut paras ope, mieheni. Kun paistan kanaa, käristän sen, jotta se on varmasti kypsää. Mehukas ei ole se sana, mikä mun paistamasta kanasta tulee ensimmäisenä mieleen. Mutta mähän ennen olin ainut, joka kanan osasi paistaa meidän perheessä. Mehukas on muuten päivän sana jos mieheni on paistanut kanan! Hänhän ehkä kokin koulutuksella sen saattaa osata tehdä.. (Sarkasmivaroitus)

Sarkasmia(ko)

Ja tästä päästäänkin aasin kyydissä sarkastisuuteen. Voi pojat! Sitä osaan olla. Mua ei todellakaan aina ymmärretä. Toisaalta tämä on välillä hauskaakin, kun isommissa porukoissa joku hirnahtaakin mun sanomisille kun vieressä oleva Simo miettii miksi miehesi ei osaisi paistaa kanaa jos on kokki. Mä en muuten tunne sit Simoja, joten hold your horses! Mutta sillon kun joku todella ymmärtää sua ja antaa sun puhua höpöjäsi, on se ihan mahtavaa! Muutama ihminen mun elämästä löytyy, jotka aina ymmärtävät mun jutut ja ennen kaikkea tajuavat ettei toi muija ollut tosissaan ja päästävät vienon hymyn vinkkinä mulle. Melkein parempaa kun sata jänistä!

Vai -Hauras, Syvällinen ja Pelokas

Näitäkin olen, omasta mielestäni. Paikoitellen kova ulkokuoreni ei välttämättä anna muiden nähdä mua tällaisena. Koen, että olen joutunut kovettamaan itseäni elämäni varrella suuntaan, mitä en ole. Vain erittäin harvat lähimmäiseni voivat nähdä aidon Nonnan enkä oikeastaan edes halua kaikille näyttäytyä. Joskus on hyvä, että sut nähdään kovapäänä, suojamuurin takana tai jopa itsekkäänä. Tarkoitan, että kaikkea ei tarvitse kertoa kaikille ja joskus on hyvä antaa uusien tuttavuuksien koputella sun suojamuuria, kokeilla mistä muuri alkaakin rapista, antaa tehdä työtä sen eteen, että avaudut.

Tietyissä asioissa olen hyvinkin hauras. En kestä jos muita satutetaan, erityisesti perheen pienempiä. En ole hentoinen, mutta empaattisuuteni pääsee valloilleen mikäli näen vääryyttä. Nään epäreilua kohtelua joka paikassa ja toki myös itse koen sitä. Väitän, että monet erityisherkät joutuvat kokemaan epäreiluutta monissa paikoissa, missä ei erityisherkät sitä joutuisi kokemaan. Näitä esimerkkejä riittää ja ne ovatkin toinen tarina. Lupaan avata aikanaan.

Olen hyvin syvällinen ihminen vaikka annankin tuttujen järjestämissä illanistujaisissa itsestäni vain pintaraapasuja. Miksi antaisin jotakin muuta varsinkin puolituntemattomille. Mun juttu voisi olla säädettävä sisäinen syvällisyystaulukko, johon voisi kategorisoida aihealueita ja vivusta säätämällä säätää sallittavat syvällisyysasteikot. Mikäli asia vaatii erittäin syvällistä tarkastelua, käännetään vipu tappiin ja hyvä niin. Mutta jos asian käsittelyyn riittää villaisella painelu, vipua ei tarvisi edes kääntää. Mutta kun ei. Mun sisällä saattaa olla tällainen järjestelmä, mutta vipu on jumittunut sinne tappiin. Millä öljyllä sen sieltä voi vapauttaa edes silloin tällöin?

Osaan jos haluan

Osaan monia asioita todella hyvin. Olen ihminen, joka on hyvä melkein missä vain mihin ryhtyy tai mitä haluaa. Osaan pohtia asioita monelta eri kantilta ja nopeastikkin mielessäni järjestellä asiat niin, miten ne ovat nopeita tehdä ja saadaan aikaiseksi siistiä jälkeä. Kuitenkin pelkään epäonnistumisia ja siksi olen joskus arka ja pelokas. Muiden ihmisten vähättelevät reaktiot satuttavat. Tästä hyvä esimerkki omasta elämästäni on kun aloitin ravintola-alalla eräässä ravintolassa myydä alkoholia.

Sanottiin, ettei tyhmiä kysymyksiä olekkaan, mutta kuitenkin selän takana naurettiin. Nämä samat naurajat kun ovat syntyneet 4cl mitta kädessä, koska se on se oikea määrä alkoholia, jonka voit yhdelle henkilölle tarjoilla alkoholilainsäädännön mukaan. (Joo tässä on porsaanreikiä, mene sinne reikään jos haluat.) Kaksi kuukautta tästä myöhemmin kuitenkin jo tarjoilin nopeammin  alkoholia kuin vähättelijäni, jotka olivat tehneet kyseistä työtä lähes kymmenen vuotta, ja alkoholin nopea tarjoilu asiakkaille oli tärkeämpää kyseisessä ravintolassa kuin käteen liimautunut mitta. Mulle tärkeää oli hoitaa työni hyvin, tulla työkavereiden kanssa toimeen ja kuulua rentoon työyhteisöön. Koska kuitenkin olin tehokas, tämä aiheutti selvää närää ja kateutta niissä työtovereissani, jotka eivät olleet aidosti onnellisia toisen onnistumisista. Hoidin työni hyvin, mutta valitettavasti kaikkien osalta työilmapiiri ei ollut rento eikä ykkösluokan työyhteisöön päässyt sisään. Ja parempi niin, koska paikkani ei siellä ollutkaan.

En kuitenkaan koe pelokkaita kiintymyssuhteita, joissa ahdistutaan muiden seurassa tai ei uskalleta pyytää muilta apua, jos ne muut eivät aidosti haluaisikaan auttaa. Pyydän apua todellakin jos sitä tarvitsen. Monella on musta sellainen käsitys, että toi muija ei apua tartte eikä sitä vastaan ota, joten jättävät tarjoamatta apunsa. Kuitenkin on niitä yksilöitä, jotka tarjoavat apuaan, otan sen vastaan ja luultavasti tästä alkaa uusi ystävyyssuhde.

Nonna

Seuraa mua instagramissa kasikirjaminustasinulle

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *