Lapset ja erityisherkkyys

Mä ja lapseni

Tässä kirjoituksessa kirjoitan tarkemmin siitä, miten näen erityisherkän vanhemman tai aikuisen ja lapsen välisen suhteen.

Meillä on mieheni kanssa yksi lapsi, reilu puolitoistavuotias tyttö. Kun tyttäremme oli muutaman viikoin ikäinen aloin huomata hänellä erityisherkän piirteitä. Hän säpsähti samanlaisia ääniä kuin mä, mutta mieheni esimerkiksi ei. Jos mua ärsytti jokin ympärillä tapahtuva asia, huomasin hänessä ärsyyntymisen myös.

Tiedän, että lähtökohtaisesti jokainen äiti osaa käsitellä omaa lastaan parhaiten, mutta koen, että meillä on tyttäreni kanssa ihan erityinen suhde. Kun pidän häntä sylissäni, tuntuu kuin pitäisin nuorta itseäni käsivarsillani. Se tunne on voimaannuttava, koska pystyn vastaamaan lapsemme tarpeisiin lähes ”täydellisesti”. Kun lapsemme oli vastasyntynyt, häntä kuvailtiin usein tyytyväiseksi lapseksi.

Olen äärimmäisen tyytyväinen kuitenkin siihen, että mieheni ei ole erityisherkkä, koska hän toisena vanhempana opettaa niin paljon kaikkea erilaista ja eri tavoin tyttärellemme, mitä mä itse. Ja en viittaa tällä siihen, että meillä kotona olisi eri kasvatusmetodit vaan, koska mieheni ei jokaisesta äänähdyksestä ja katseesta tiedä mitä pikkuisemme haluaa ilmaista, nämä tilanteet opettavat tytärtämme ilmaisemaan itseään myös eri tavoin.

Näätkö ruttuiset rusinavarpaat? Meille miehemme kanssa ne ovat täydellisimmät varpaat koskaan.

Erityisherkän tiimitoiminta kotona

Pidän siitä, että meillä homma kotona toimii. Miehelläni on ihan uskomaton mielikuvitus sekä tyttären ja isin leikit ovat mielenkiintoista ja ihanaa katseltavaa. Koen tyttärellemme voittona sekä erityisherkän että ei erityisherkän vanhemman.

Olen huomannut monen erityisherkän olevan hyvä lasten kanssa. Uskon, että yksi syy on se, että erityisherkkä osaa tulkita ja lukea lasta helpommin ja siksi vastata hänen tarpeisiin jos ei paremmin niin mahdollisesti nopeammin. Koska erityisherkkiä ahdistaa ja ärsyttää teennäisyys, lapset harvoin ovat sitä. He ovat aitoja omia itsejään. Myös monet erityisherkät aikuiset saavat suurta voimaa siitä, että kokevat onnistuvansa lasten kanssa, oli lapset sitten omia tai vieraita. Yksi parhaista asioista maan päällä on lapsen hymy ja nauru, se palkinto sulattaa sydämen, joten sitä kannattaa tavoitella.

Erityisherkkä vanhempana

Tiedän monia erityisherkkiä vanhempia, joilla on vain yksi lapsi. Tämä on hyvin ymmärrettävää monestakin syystä. Erityisherkälle toisesta huolehtiminen voi olla todella rankkaa vaikka onkin palkitsevaa. Myös pelko siitä, että omalle lapselle tapahtuu jotakin, voi olla todella raskasta. Tietenkin tämä pelko moninkertaistuu jos lapsien lukumäärä lisääntyy. Kun lapsia tulee perheeseen lisää, vastuu kasvaa ja oma aika luultavimmin vähenee. Tämä voi olla monelle erityisherkälle haastava tilanne. Tärkeintä kuitenkin on ymmärtää se, että mitä itse parhaiten jaksaa. Ei ole väärin olla lapseton, yhden lapsen vanhempi tai viiden lapsen vanhempi.

Lapsen syy ei ole se jos isi tai äiti ei jaksa, joten omaa voimavarastoa on syytä tarkastella ja pohtia monelta kantilta. Vaikka ensimmäinen lapsi olisi maailman helpoin ja ihanin, toinen ei välttämättä ole. Jos ensimmäinen lapsi on vaativampi tai vaikka sairas, toinen lapsi ei taasen välttämättä ole. Kaikkien mahdollisuuksien pohtiminen on kuitenkin ihan järkevää eikä keneltäkään pois. Myös moni erityisherkkä aikuinen voi pohtia toivomaansa lapsilukumäärää oman lapsuuden kautta ja millaisessa perheessä on kasvanut.

Seurasin joskus erästä somettajaa, joka on erityisherkkä, lapseton ja nykyisin pois somesta. Hän pohti sitä, että mitenkä koskaan uskaltaisi saada lasta jos ei hänen kanssaan pärjääkkään. Kommentoin hänelle, että luultavasti pärjäisit todella hienosti, koska erityisherkkänä osaat tulkita toki myös omaa lastasi hyvin niin kuin muitakin ihmisiä. Hän helpottui tästä tiedosta ja olikin paljon rohkaistuneempi lasten saamisen suhteen.

Mun vinkit lapsien suhteen ja jos pohdit, että jotta olisiko susta vanhemmaksi:

Oma lapsi on aina oma.
Vaikka sulla menisi hermot toisten lapsiin, omaan lapseen kiintymyssuhde on erilainen. Lapsi on sun. Sinun tavalla tai toisella saatu suurin saavutus ja myös lapsi pitää sua hänen tärkeimpänä ihmisenä. Te yhdessä kehittelette teille sopivat tavat toimia ja olla.Jos lukija olet erityisherkkä, älä suotta pelkää naapurin riehakasta menoa ei erityisherkkänä perheenä. Usein jo toisen vanhemman ollessa erityisherkkä kotona vallitsee rauhallisempi  ilmapiiri.

Lapsi ei ole näyttelyitä varten.
Ja mitä sitten tällä tarkoitan. Tarkoitan sitä, että jos tuntuu siltä, että olisi ihanaa olla pieni taapero kotona jolle pukea kauniita merkkivaatteita, se ei ole syy lapsen saamiseen. Enkä voi edes sanoa, että osta koira, kun koiraakaan ei sen vuoksi tulisi hankkia. Osta vaikka nukke. Lapsen mukana tulee yksi ihan oikea elämä harteillesi. Vastaat kaikesta mitä häneen liittyy. Ongelmia on väistämättä, mutta uskon vanhemman tuntevan suurinta mielihyvää kun lapseen liittyvät ongelmat saa ratkaistua ja toivottavasti vanhempana olla itse yksi lapsen esikuvista.

Kadutko jos saat lapsen? Kadutko jos et edes yritä?
Mun kärkäs mielipide on se, että jos fiilistelet 50-60 lasten saamisen suhteen, lähde sille tielle, missä lapsen voit saada. Jos olet Perus-Pertti tai Normi-Noora, niin älä pelkää vanhempana oloa. Mä en ole nanosekunttiakaan katunut rakasta tytärtämme. Päinvastoin.
Mikään ikinä ei ole parempaa kuin hän. 

Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com jos haluat keskustella erityisherkkyydestä kanssani.
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle

Nonna

perhe vanhemmuus ystavat-ja-perhe lapset
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *