Sinä vanhempi, joka elät herkän lapsen kanssa

Hyvä vanhempi

Jonka lapsi on erityisherkkä. Haluan kirjoittaa oman näkemykseni siitä, miten herkkiä lapsia olisi hyvä käsitellä sillä kokemuksella mitä itse olen kokenut ja miten itse olen herkkien lasten kanssa toiminut.

Kuuntelethan aina aidosti herkkää lasta. Hänen asiansa ovat yhtä tärkeitä kuin kaikkien muidenkin, vaikka hän kertoisi niitä pidemmän kaavan kautta, rauhallisemmin, hitaammin, aremmin tai muuten vain puhuisi enemmän. Lapsi saattaakin usein kertoa asiaa pidempään, hartaammin ja ottaa sitä useammin esille jos hänestä tuntuu, ettei häntä kuulla. Erityisherkälle lapselle ei välttämättä riitä se, että toteat kuuntelevasi häntä, jos kuitenkin toiminnallasi osoitat jotakin muuta. Käänny lapseenpäin kun hänellä on sulle asiaa. Älä vähättele lapsesi huolia tai muitakaan asioita ja älä varsinkaan lyttää. Jos näin teet, voit vain katsoa peiliin kun lapsesi kasvaa ja teillä ei ole mahdollista keskusteluyhteyttä.

Pidä lupauksesi lapsellesi. Näin hän pystyy luomaan kanssasi turvallisen suhteen ja hän voi luottaa siihen, että jos tapahtuu näin, niin sitten vanhempi toimii näin. Hän oppii paljon luottamussuhteista. Kun lapsesi kohtaa ikäviä asioita elämässään, lupaa hänelle, että hänellä on oikeus käsitellä tunteitaan niin kauan kuin tarvitsee ja että ikävät tuntemukset myös helpottavat ajan kanssa. Älä kuitenkaan vanhempana ruoki sitä, että lapsesi tulisi velloa ikävissä tunteissa ikuisuuksiin ja huolestuta häntä turhaan lisää. Koskaan ei voi tietää miten raskaasti kukin ottaa minkäkin tilanteen, joten ei ole kenenkään tehtävä aliarvioida toisen tunteita, koittaa muuttaa niitä tai poistaa olemasta.

Mitä nuorempi lapsi on, sitä enemmän häntä jännittävät uudet tilanteet. Uusista tapahtumista, muutoksista ja tilanteista on hyvä keskustella lapsen kanssa etukäteen. Voitte yhdessä käydä läpi asioita, mitä tilanteissa voi tapahtua, millaisia tunteita ne voivat herättää ja miten niitä voisi käsitellä. Tue lastasi niin hyvin kuin pystyt ja ole hänen kanssaan uusissa tilanteissa läsnä. 

Hyvä esimerkki tässä on omalta osaltani pikkuisten tanssijoideni tunti. Tunti on 4 – 6 -vuotiaille ja tämä tunti on tarkoitettu vain lapsille, ei siis vanhempi-lapsi -tunti. Valitettavasti silloin tällöin tunnille tulee vanhempi ja lapsi sillä ajatuksella, että vanhempi olisi koko tunnin mukana. Tämä aiheuttaa kierteen, että muutkin lapsista haluavat vanhempansa sinne tunnille ja joka kerta. Usein voi olla kyse siitä, että asiasta ei ole keskusteltu ennen kurssin alettua, että uskaltaako lapsi tunnille tulla yksin. Jos hän ei uskalla, silloin ei ole vielä hänen aikansa aloittaa harrastusta, eikä siinä ole mitään väärää, vuoden päästä sitten vaikka uudelleen. Mutta asioista on hyvä keskustella paljon etukäteen ja kehittää yhdessä lapsen kanssa keinoja käsitellä tunteita, jotka saattavat olla epämukavia. Hyvä idea voi tässä tapauksessa olla myös se, että lapsi pyytää ystäväänsä tanssiharrastukseen mukaan ja he voivat yhdessä hakea toisistaan turvaa tunnilla jos jokin siellä jännittää. Tästä päästään hyvin siihen, että asioita on hyvä käydä läpi ennen kun uusi tilanne/tapahtuma tulee kuvioihin. Tilanteissa voi olla jotakin, mikä on lapselle jo tuttua ja hän voisi sitä tuttuutta hyödyntäen vapauttaa jännitystään tilanteessa ja se voi myös tuoda hänelle turvallisuuden tunnetta.

Ole lapsellesi aito malli. Tarkoitan tällä sitä, että älä esitä pyhimystä, koska kukaan meistä ei ole sitä. Meillä jokaisella on omat heikkoutemme kuten myös vahvuutemme. Lapselle on tärkeää huomata myös se, että kukaan ihminen ei ole kaikkivoipa ja inhimillisyys on sallittua ja meidän ihmisten juttu. Kukaan meistä ei myöskään voi saada kaikkea mitä haluaa, tämä on tärkeää lapsen ymmärtää, sekä myös sä vanhempana koet pettymyksiä – ja selviät niistä.

Kirjoitan tällä hetkellä pidempää ja kattavampaa postaussarjaa erityisherkkiin lapsiin liittyen. Syvennys asioihin hieman paremmin myös perustuen tutkittuun tietoon erityisherkkien suhteen.

Nonna

Sähköposti kasikirjaminustasinulle@outlook.com
Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Tiktok @kasikirjaminusta

Perhe Ystävät ja perhe Vanhemmuus

En tule koskaan kelpaamaan

Tätä kirjoitusta en mielelläni kirjoita, mutta nyt on elämässä sellainen hetki, että kohtaan tosiasiat. Mulle on oikeastaan se ja sama millaisena ”draamaliisana” mua pidetään, olen sitä aina ollut jonkun mielestä. Haluan tässä kirjoituksessa kirjoittaa eräästä ihmissuhteesta, mikä ei tule koskaan muuttumaan vaikka kuinka kohtaisin kyseisen ihmisen eri tavoin.

Kyse on mulle läheisestä ihmisestä, jota autan ja tuen tarpeen tullen. En valitettavasti voi sanoa, että tunne olisi molemminpuolinen. Huomaan poikkeuksetta lähes joka kerta tapaamisemme jälkeen kuinka olen voimaton, saamaton, turha ja hänen sanojensa mukaan tyhmä. Mietin kerta toisensa jälkeen miksi edes yritän miellyttää ihmistä, joka ei mun seuraa arvosta, vähättelee ja lyttää jokaisella tapaamisella.

Suuresti mua kummastuttaa myös se, että miten hän puhuu myös muiden seurassa mulle. Itse asiassa tarkemmin kun asiaa pohdin, hän puhuu mulle rumemmin juuri silloin kun muita on paikalla ja on ystävällisempi kun olemme kaksin. Selvästi siis toisille pitää todistella jotakin. Hauska, että tätä kirjoittaessa tämän ymmärsin. Miksiköhän kaikille muille seurassa olijoille on ok, että hän puhuu mulle alentavasti? Hän tekee sitä kyllä muutamalle muullekkin, mutta ehdottomasti pahiten mulle. Sitten joskus kun vastaan hänelle samalla tyylillä puolustaakseni itseäni, niin kuin hän mua puhuttelee, siihen ulkopuoliset puuttuvat. Meillä ei siis ole samat säännöt kanssakäymisessä. Mietin tätäkin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että ehkä mun suusta ei odoteta sellaista ja sitä kummastellaan. Ehkä siis parempi niin. Hänen puheet kun ovat jatkuvasti negatiivissävytteisiä, muutkaan eivät välitä niitä enää korjata  tai niihin puuttua.

Kyseisellä ihmisellä ei ole taitoa tuntea asioita niin kuin mä tunnen ja en koskaan vaihtaisi tätä mun taitoa pois. Autan vilpittömästi ihmisiä, tuntemattomiakin. Mua satuttaa kun hän vähättelee ja lyttää mua tai mun tunteita, mutta tämä ihminen ei ole ansainnut enää mua; ei mun kyyneleitä, ei mun pahaa mieltä eikä mun aikaa. Jatkossa suhtautumiseni häneen on kylmä ja kaukainen, niin kuin hänkin mua aina kohtelee. Kaikki ne vuodet kun olen hänet tuntenut, olen pyrkinyt miellyttämään häntä, kohtaamaan mut edes joskus aidosti ja toivonut sormet ristissä, että hän edes yrittäisi ymmärtää mua. Nyt sen itse ymmärrän. Hän ei halua. Tämä ei siis ole mun käsissä vaikka kuinka rukoilisin, tukisin tai ymmärtäisin häntä.

Toisaalta tämän asian ymmärtäminen ja toteaminen ääneen on mulle valtava helpotus. Voin lakata yrittämästä. Pitkään yritinkin.

Huh. Onpas kevyt olo. Aivan kuin murikka olisi rojahtanut pois sylistäni, mitä en vain jaksanut kantaa.

Joskus asiat kannattaa kohdata sellaisena kuin ne ovat ja hyväksyä ne. Varsinkin jos itse olet yrittänyt ja sitä mä todella olen. Elämässä kaikkea ei voi saada ja tällaista ihmissuhdetta en edes halua. Kun kerron tapahtumista mitä olen kokenut kyseisen henkilön kanssa ymmärtäväisille ystävilleni, kerta toisensa jälkeen saan huomata, kuinka ystäväni ajattelevat täysin samoin kuin mä. Tällöin tiedän, että mun on paras heidän kanssaan ja myrkylliset ihmiset aion poistaa jatkossakin elämästäni.

Ihanaa päivää kaikille,

Nonna

Instagram kasikirjaminustasinulle
Facebook Käsikirja minusta sinulle
Tiktok @kasikirjaminusta
kasikirjaminustasinulle@outlook.com

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe